Hivenen syksyn merkkejä

Ilmassa tuoksuu jo syksy, mutta lehdet ovat vielä vihreitä, pientä kellertävää tai punertavaa reunakajastusta lukuun ottamatta. Enemmän sen syksyn huomaa ehkä siitä, että päivisin on hiljaista, koska koululaiset ovat opinahjoissaan. Meidän asuinalueella ääntä pitävät ainoastaan kuoppia kaivavat ja sinne kaapelia vetävät työmiehet sekä mouruavat kissat. Viime viikolla bongasin pihamme takana olevalta pellolta ison lauman lehmiä, mutta nyt ovat niidenkin äänet vaimenneet, taisivat siirtyä seuraavalle viheriölle märehtimään.

Syksyisten luonnonantimien puolesta täällä taidetaan mennä pitkälti samoissa lajikkeissa kuin Suomessa. Vaikkakaan luonnonvaraisena esimerkiksi mustikkaa tai puolukkaa ei löydy, taitaa olla liian märkää siihen. Maasta nousevat juurekset, siis niillä keillä niitä on. Puissa pullistelevat omenat ja pensaissa marjat.

Olen keräillyt takapihan aidan takaa kaartuvista piikkipuskista karhunvatukoita (blackberry) aamupuuron päälliseksi. Marjojen kerääminen vaatii tällaiselta tapilta tikkaat ja itse kerääminen tarkkaavaisuutta, sillä puskien piikit ovat todella teräviä ja pitkiä. Ei ole kerran tai kaksi kun olen nyppinyt pinsettien kanssa piikkejä pois käsistäni. Naapurin rouva kantoi minulle viime viikolla kassillisen omenoita ja ujutti vielä mukaan herkullisenkuuloisen omenasoseen reseptin. Parasta siitä saa kuulemma lisäämällä sekaan pikkuisen brandya.

Tänään on ensimmäinen rauhallisempi päivä toviin. Noin niin kuin säiden puolesta. Ovat Irma -myrskyn jälkipierut vaikuttaneet täällä ison lätäkön toisellakin rannalla. Sellaista tuulta ja puhuria on nimittäin pitänyt ja vettä satanut vaakatasossa valtavalla voimalla. Tai ainakin hartaasti toivon, että nuo ovat ollet Irman aikaansaannoksia, eikä sitä että näillä säillä mennään ensi kevääseen. Sateelta ja tuulelta ei tietenkään voi välttyä, mutta jos nyt edes vähän pienemmällä voimalla, kiitos! Myräkkä on lennättänyt meidän pihan täyteen puiden lehtiä ja irtotavarat kuten kukkapurkit kukkineen ovat saaneet kyytiä. Ja katkesipa tuosta pihalta yksi puukin. Ei onneksi kaatunut taloon päin. Edessä häämöttää rautakauppakeikka tai vastaavasti kyselykierros muutamilta naapureilta, josko saataisiin työkaluja, joilla saadaan kaatuneen puun runko halki poikki ja pinoon. Riittääpä taas emännälle hommia!