Voivatko lelut lisääntyä?

Jopas tässä tuli heitettyä vallan pätevä otsikko tuon edellisen, paljon luetun aborttiäänestys postauksen jälkeen. Tapaukset eivät kuitenkaan liity toisiinsa, vaikka tarkemmin ajatellen antaisin kyllä ääneni lelujen lisääntymättömyydelle.

Meillä on mielestäni ollut kohtuullinen määrä leluja. Täkäläisen mittapuun mukaan varmasti vähän, jonkun muun mielestä ehkä paljon. Niin tai näin, riittämiin joka tapauksessa. Usein leikkikaluna toimii täysin joku muu kuin lelu, kuten vaikkapa tyhjä purkki tai vessapaperirullan hylsy. Lelujen kanssa leikit menevät kausittain. Joku on in nyt ja out jonkun kuukauden päästä, kunnes se taas keksitään uudelleen jonkun ajan päästä.

Tällä hetkellä Nappulalla on hoivavietti päällä. Nukkea ja pehmoleluja peitellään milloin minnekin nukkumaan. Yleensä kun ehtii selkänsä kääntämään, niin joku pehmoleluista on löytänyt tiensä Paddyn vaunuihin, sitteriin tai turvakaukaloon, jos se on sattunut kulkeutumaan sisälle. Ruokapöydästä vähintään yksi paikka on varattu jollekin pehmolelulle ja tälle katettu asianmukaiset astiat, jotta lelukin saisi "syödä lohipastaa tai tofua ja kasviksia". Lelut muuten harvemmin syövät puuroa, jonka syöminen on ollut viime aikoina kovin tökkiväistä. Ja auta armias, kun menet vahingossa (tai siivoustarkoituksella) siirtämään näitä katettuja astioita. Huuto on taattu "Pöllö on siinä syömässä riisikanalaatikkoa!" Viime aikoina moni pehmolelu on joutunut maitokuurille, niitä on nimittäin alettu imettämään.

Ovestakaan ei pääse ihan noin vain ulos, koska yleensä oven eteen on viety joku muovinen leikkikeittiön donitsi tai vastaava, joka sitten paljastuu "Iida nuken kakaksi".

Kuten ehkä arvata saattaa näitä leluja ja erinäisiä rakennelmia on ympäriinsä. Eikä siinä, hyvä että lapsi leikkii ja mielikuvitus kehittelee erilaisia juttuja ja osaa toki kopioidaan suoraan meidän arjesta. Mutta kyllä vain näihin leluihin kompastelee tuon tuosta ja päivittäin kiroan, miten joka paikasta voi löytyä leluja tai vähintään leikkitarkoituksessa ripoteltuja kiviä tai kuihtuneita kukkia.

Meillä ei ole mitään varsinaista leikkihuonetta, niin että lelut olisivat yhdessä huoneessa. Suuren osan hereillä- ja kotonaoloajasta vietetään alakerrassa, josta löytyvät keittiö ja olohuone. Iso osa Nappulan leluista on olohuoneessa. Jos minulta kysytään, niin sieltä löytyy kirjoille oma paikkansa ja muille leluille omat korinsa. Keittiössä on Nappulan leikkihella ja hänen huoneestaan löytyy vielä joku epämääräinen lelukori. Mutta olipa näille leluille paikkansa tai ei, niin aina ne ovat ympäriinsä. Kunnes illan tullen pistän hänet siivoilemaan ainakin osan, täysin kulkuväylällä olevat leikit.

Mies onkin näiden jatkuvasti jaloissa pyöriville leluille kehitellyt ajatusta huoneesta, jonka toisessa päässä olisi huoneen levyinen matalahko kuilu. Illalla lattia lakaistaisiin isolla luudalla ja lelut tiputettaisiin huoneen päädyssä olevaan lelukuiluun. Itse olen miettinyt tehokasta magneettia, joka nappaisi kiinni lattioilla lojuvista leluista ja imaisisi ne yhdeksi tai useammaksi suureksi lelumöykyksi. Taitavat molemmat ideat vaatia vielä vähän lisäkehittelyä.

Todennäköisesti nauran tälle kirjoitukselle muutaman vuoden päästä. Silloin ympäriinsä leviävien tavaroiden määrä on varmaan tuplaantunut, kun tuo toinenkin pallero on päässyt vauhtiin. Joten jalkoihinsa on tuijotettava tulevaisuudessakin. Niin ja mitä tuohon otsikkoon tulee, niin olen ihan varma, että leluja tai leluiksi luokiteltavia tavaroita on aina seuraavana päivänä enemmän kun mitä niihin lelukoreihin illalla nakkelee.