Kyllä taksikuski tietää

Minua on huvittanut nämä pikkukaupungin jutut. Tiedättehän, sellaiset jutut, jotka melkein kaikki tietävät. Yhtenä hyvänä esimerkkinä tästä ovat taksikuskit, joista ajattelin kertoa teille muutamankin tarinan tosielämästä.

Täällä saaren syrjällä ei ole mitään yleistä taksikeskuksen numeroa, vaan jos haluat tilata taksin, on sinun tiedettävä jonkun taksikuskin puhelinnumero.

Itse haalimme ensimmäiset taksinumeromme ihan täällä elomme alkukynnyksellä. Kävimme syömässä jossakin pubissa ja sanoin miehelleni, että olisikohan viisasta selvittää hätä- ja taksinnumero, ihan kaiken varalta. (tuohon aikaan meillä ei toiminut netti kotona, eikä minulla ollut paikallista puhelinliittymää, joten ystäväni Google ei osannut auttaa asiassa). Niinpä tarjoilija rustasi meille lapulle molemmat numerot. Ja tuo paperilappunen on edelleenkin tallella. Lisää taksien numeroita on kertynyt, kun taksin on ottanut tolpalta ja kuski on antanut käyntikorttinsa. Sittemmin olen säästänyt kolmen eri taksikuskin numeron.

Taksia tulee tällä hetkellä käytettyä aika vähän, käytännössä silloin jos olen kavereiden tai miehen kanssa ulkona syömässä ja tulen myöhään illalla kotiin. Mies käyttää taksia tuon edellä mainitun lisäksi, jos lähtee aikaisin aamulla työmatkalle tai vastaavasti palaa sen verran myöhään, että minä ja lapset emme pääse häntä lentokentältä tai rautatieasemalta hakemaan.

Raskaana ollessani sen sijaan käytin taksia huomattavasti useammin, koska paikasta toiseen vaappuminen alkoi olemaan turhan vaivalloista ja matkat, jotka normitilassa kävelen leikiten vaativat useita pysähdyksiä ja huilitaukoja.

Tuohon aikaan kävin myös arki-iltana äitiyspilateksessa, josta tulin aina kotiin taksilla. Otin taksin tolpalta ja niin ensimäisellä, toisella, kuin kolmannellakin kerralla ratin varressa sattui olemaan sama kuski. Joka tässä vaiheessa tuttavuuttamme totesi, sinä oletkin se suomalainen, muistankin jo missä asut. Aksentin lisäksi vahvana tunnistuskeinona oli suuren suuri kangaskassi, jossa kannoin pilatestunnilla tarvittavaa tyynyä ja peittoa. Neljännellä kerralla päätin vaihtaa taksitolppaa, mutta kuinka ollakaan, niin oli tehnyt myös tuttu taksikuski ja yhteinen matkamme jatkui.

Viime viikonloppuna tarvitsimme taksia. Mies oli tilannut taksin vakiokuskiltaan eli häneltä, jonka numeron saimme aikojen alussa. Takapenkillä mies mietiskelikin, että alussa oli jotenkin kummallista, että jo soittaessa taksin, kuski tiesi kuka soittaa ja mistä tulla hakemaan. Sittemmin hän on tykästynyt asiaan, että tuttu kuski on vastassa. Ja siinä he sitten sopivat jo tuttavallisesti tulevan viikon aamunoutoja lentokentälle, mies ja kuski. Olimme tällä kertaa matkalla kaverimme synttäreille. Juhlat järjestettiin sankarin kotona, joka on kaupunkialueen ulkopuolella. Tuollaisille alueilla oleville taloille ei ole osoitetta, vaan talo tunnistetaan joko aluekoodin tai talon nimen mukaan. Meillä ei ollut tiedossa kumpaakaan, vaan annoimme taksikuskille ohjeita mihin suuntaan ajetaan – olimmehan käyneet siellä lukemattomia kertoja. Päästessämme katulamppujen ulottumattomiin eli kaupunkialueen ulkopuolelle mutisin takapenkillä, että paikan tunnistaminen näin pimeässä onkin vähän haastavampaa. Taksikuski siihen sitten kysymään, että mihin olemme tarkemmin ottaen menossa? Vastauksena kerroimme eräille 50-vuotisjuhlille. Menettekö Ronanin (nimi vaihdettu) 50-vuotisjuhliin? Minä tiedän missä hän asuu! Kertokaa hänelle minulta hyvät 60-vuotisonnittelut, taksikuski virnuili ja lupasi tulla noutamaan meidät samasta paikasta yön pikkutuneilla.