Suolan tuoksua

Vietimme sunnuntaita pitkällä lounaalla lapsiystävällisessä ravintolassa. Nappula peuhasi kaltaistensa kanssa ja me saimme syödä rauhassa. Erinomaista! Taisimme viettää paikassa lähemmäs kolme tuntia ja seurasimme isoista ikkunoista sään vaihtelua. Kymmenen minuuttia paistetta ja sitten taas satoi seuraavat kymmenkunta minuuttia ja tämä sama meno jatkui useamman tunnin ajan. Sää siis muuttuu täällä Atlantin rannalla nopeammin kuin naisen mieli.

Säätila huomioiden meillä kävi melkoinen hillo kun päätimme pitkän lounaan päätteeksi ajella parinkymmenen minuutin matkan päähän keskustasta katselemaan maisemia. Hieno ranta ja lauha tuuli. Kyllä kelpasi. Lähettyvillä oli muutama vakuuttavan oloinen kalaravintola. Tänne palaamme taatusti vielä herkuttelun merkeissä.

Minusta kevään tulon tietää koti-Turussa siitä kun kävelee Aurajoen yli ja mereltä tuulahtaa hienoinen suolan tuoksu. Pidän siitä suolan tuoksusta. Tällä nykyisellä ”kotirannalla” isomman meren äärellä suolan tuoksu tulvahti sieraimiin potenssiin kymmenen. Sitä en mene vannomaan tekeekö kevät täällä vielä tuloaan, sillä vastarannan vuorille oli satanut toissa yönä hieman lunta. Oli mukavaa ulkoilla. Nappulan kanssa keräilimme simpukoita ja meren muovaamia kiviä. Onpa taas kotona uusia juttuja joihin kompastella.

Mukavaa viikonalkua!