Roskasakkia

Eräänä päivänä viime viikolla ovikello keskeytti päiväni parhaan hetken – lapsi oli päikkäreillä ja minä nautin rauhassa kahvia ja luin kirjaa. Oven takana oli nuori jannu, joka kysyi: "Sulla on ollut joitakin ongelmia?". Mietin hetken mistä ongelmista alkaisin kertomaan tälle tuntemattomalle soittajalle, kunnes bongasin nettifirman logon hänen takkinsa hihasta. Onneksi näin, ties mitä ruoansulatusongelmia olisin alkanut muuten latelemaan hänelle.

Pari viikkoa sitten uskalsin jo täälläkin tuuletella, että pian se interneetti toimii meidänkin torpassa. Vaan eipä toimi. Vieläkään. Joitakin päiviä ennen tämän jannun ilmestymistä mieheni oli soittanut nettifirman puhelinpalveluun. Hän kertoi asiansa ja kävi ilmi, ettei annettuun numeroon voinut jättää palautetta, koska liittymä oli ostettu alle 30 päivää sitten. Antoivat toisen numeron, jonne vikailmoituksen sai tehdä. Toisesta numerosta vastasi robotti, joka ei ymmärtänyt mistään mitään. Tässä vaiheessa muuten niin rauhalliselta mieheltäni alkoivat galaksit räjähdellä. Ja nettifirman suuntaan lähti äkäinen sähköposti. Kas kummaa, sähköpostiin jopa vastattiin muutaman päivän päästä. Siinä pyydettiin soittamaan tähän numeroon johon mieheni ihan ensiksi soitti ja josta ilmoitettiin, etteivät he voi ottaa puhelua vastaan.

Tämän episodin seurauksena jannukin taisi meille eksyä. Kävin hänen kanssa läpi ajankohdat milloin meillä oli käynyt mikäkin piuhanvetäjä ja milloin joku muu anteenin tarkastaja ja millaiset pistokkeet on asennettu. Nyt sitten edelleen odotellaan, josko toimittaisivat meille sen luvatun modeemin. Niin saisimme kybertaivaanportit auki.

Toinen hiljattain tapahtunut "ei mennyt ihan niin kuin Strömsöössä" -juttu tapahtui roskarintamalla.

Tänne muuttaessamme talon kulmalla oli valmiina useita, edellisten asukkaiden jättämiä roskiksia ja aloimme täyttämään niitä, ennen kuin olimme tehneet sopimusta jätehuollon kanssa.

Vertailin muutamia firmoja ja päädyimme kysymään tarjousta toisesta vertailunkohteena olleesta yrityksestä. Pihasta löytyi jo ennestään kyseisen firman jäteastiat, joten oletimme, että yritys voisi alkaa tyhjäämään roskiksiamme samoin tein. Useamman kirjeenvaihdon jälkeen selvisi, että pihalla olevat pöntöt ovat vanhaa mallia, joita he eivät enää tyhjennä. Lupasivat kuitenkin viedä vanhat jäteastiat pois ja tuoda uudet tilalle, jos teemme sopimuksen heidän kanssaan. Ja tämähän sopi meille vallan mainiosti. Lähtisi jotakin roipetta pois tuolta talon kulmalta.

Kului viikonpäivät. Tulin eräänä iltana kotiin nappulan kanssa päivän riennoista ja huomasin, että pihanurmellemme oli ilmestynyt uudet jäteastiat. Vanhoja ei tietenkään oltu otettu vaihdossa mukaan. Ja nyt pihaamme "koristaa" seitsemän – niin todellakin seitsemän roska-astiaa! Sanoisin, että ihan kohtuullinen määrä roskiksia kolmen hengen taloudelle.

Uusien roska-astioiden mukana oli aikataulu, milloin roskientyhjennys hoidetaan. Täällä roska-astiat raahataan tyhjennyspäivinä kadun varteen. Vein ne aikataulun mukaisesti kadulle, varmuuden vuoksi jo edellisenä iltana. Jos jaksoitte lukea tänne saakka, niin arvaatte varmasti kuinka tarina jatkuu. Aivan oikein, eipä niitä tyhjennetty luvattuna päivänä, annetun aikataulun mukaisesti. Pitänee yrittää puolentoista viikon päästä uudelleen, jolloin pitäisi taas olla tyhjennyspäivä.

Että ei ole ihan putkeen menneet netti- eikä roska-asiat, eikä kyllä suoraan sanoen mitkään muutkaan "virallisemmat" jutut. Jostakin syystä kaikkeen on tullut sähläystä ja säätöä sen jälkeen kun sopimukset on tehty ja raha vaihtanut omistajaa. Jokseenkin tähän kaikkeen on alkanut suhtautua huumorilla, vaikka olisihan se toki hienoa, jos joku asia tärähtäisi laakista oikeisiin uomiinsa. Sitä hetkeä odotellessa!