Emännän sporttikorneri: Vinttikoirakisat

Minulla oli yhtenä tavoitteena Irlantiin muutettaessa käydä seuraamassa paikallisia urheilulajeja. Kaikki niistä eivät toki ole alun pitäen irlantilaisia, mutta tätä nykyä hyvin suosittuja lajeja. Tässä tulee nyt ensimmäinen laatuaan, nimittäin vinttikoirakisat. Tämän pään avauksen myötä lanseeraan uuden osion; sporttikornerin, jonka alta löytyvät nämä ei niin ammattimaisesti selostetut penkkiurheilukoitokset.

Meidän rapian 20 000 asukkaan pikkukaupungista löytyy oma vinttikoirastadion, jossa kisataan kolmesti viikossa. Paikka toi minulle mieleen lähinnä raviradan. Koko koirakilpailu oli minulle melkoisen vieras ilmiö, mutta koska täällä nyt asutaan, niin pitihän siihen käydä tutustumassa.

Piletit

Kisaan myytiin monia erilaisia lippupaketteja; illallispaketteja stadionin ravintolaan, kolmen ruokalajin illallisista rasvaisempiin snack -versioihin. Mainostettiinpa tuolla erilaisia polttaripakettejakin.

Meidän kööri meni kisaan ihan niillä kaikkein halvimmilla lipuilla, seisomapaikka ulkona juoksuradan vieressä. Kympin hintaan sisältyi lisäksi käsiohjelma. Ihan niin kuin jääkiekko-ottelun seisomapaikka, tosin sillä erotuksella, että tämä paikka ei ollut piippuhyllyllä. Päädyimme tähän halvimpaan ratkaisuun sen vuoksi, koska kisat alkoivat suhteellisen myöhään, eikä Nappulan turnauskestävyydestä ollut täysiä takeita.

Hurjaa kyytiä

Kilpailijat valmistautuivat alkavaan koitokseen omalla backstageltaan. Ei-ihan-koiransa-näköiset -omistajat taluttivat numeroliiveihin ja kuonokoppaan puetut luiheliini koiransa radan keskiympyrään näytille. Tämän jälkeen koirat talutettiin lähtötelineisiin eli pieneen karsinaan. Äänimerkin jälkeen portit aukenivat ja radan laidalla oleva sähköjänis lähti kiitämään raidetta pitkin rataa ympäri. Perässä ravasivat koirat. Tuhatta ja sataa. Jösses mitä vauhtia ne juoksivat! Ei ehtinyt tämä emäntä juuri kissaa sanoa, kun ripakintut olivat jo maalissa. Oli tuo koirien kuvaaminen melkoisen haastavaa hommaa, ei tullut yhtään ihan sellaista osumaa kuin olisin halunnut.

Illan aikana juostiin kahta erilaista matkaa 297m sprinttiä ja 480m juoksua. Tuo pidempikin matka oli ohi alle puolessa minuutissa. Vinttikoirat voivat juosta jopa 70 km/h, joten ei ihme, että tuo valokuvaaminen osoittautui hieman haasteelliseksi. 

Kaikkiaan illan aikana nähtiin 11 lähtöä. Jokaisessa lähdössä oli aina kuusi vinttikoiraa. Aina lähtöjen välillä rata lanattiin traktorilla tasaiseksi.

Jos et veikkaa, et voi voittaa

Ostamillamme halvimmilla lipuilla olisi päässyt myös alakerran tiloihin, jossa kisoja pystyi seuraavaan tv-ruudulta, mutta aidompaahan se on suoraan kentän laidalta. Alakerran tilan lattiaa koristi hyvinkin katu-uskottava vinttikoirakuvioitu kokolattiamatto ja siellä leijui ihan järjetön paistinrasvan katku, ilmaa olisi voinut melkein leikata veitsellä. Näissä alakerran tiloissa pystyi paistirasvan lisäksi haistamaan myös rahan. Sillä sieltä löytyivät vedonlyöntikassat.

Vedonlyöntimahdollisuuksia oli useita kuten; mikä koira voittaa, mikä koira tulee ensimmäiseksi tai toiseksi, veikkaa ensimmäiset kaksi maaliin tullutta koiraa. Ja koirilla oli yhtä huvittavia nimiä kuin ravihevosillakin. Tämän illan kisassa kilvoittelivat muun muassa What a honey, Thats nice ja Slippy Joy.

Ja pitihän meidänkin veikata. Useita kierroksia, käyttäen eri vedonlyöntitapoja. Vaan ei tullut voittoa, vaikka kuinka yritettiin tutkia käsilehdykästä koirien juoksuhistoriaa. Ei hassattu kuitenkaan koko seuraavan kuun ruokabudjettia tai ehditty suunnittelemaan mitä kaikkea tehdään suunnattoman suurilla voittorahoilla. Kierroksiin laitettavat panokset olivat euron-kahden luokkaa, näin untuvikkoina ei lähdetty pelaamaan kovilla panoksilla, ja hyvä niin.

Ja hauskaahan tuo oli, sellaista lauantai-illan huumaa. Meidän lisäksi ulkokatsomon viilenevässä illassa värjötteli useampi muu lapsiperhe, pelisilmän omaavia vedonlyöntipappoja sekä ryhmä ranskalaisia turisteja. Ehkä ensi kerralla pystyn keskittymään paremmin varsinaisen juoksun seuraamiseen ja koirien kannustamiseen, sillä tällä kertaa keskittymiskyky suuntautui lähinnä kameran laukaisemisen painamiseen. Siinä vinttikoirat löivät tämän emännän 6 -0. Vuh!