Matkaan Nappulan kanssa Suomeen ennen
juhannusta. Mitään erityistä tarvetta ei ollut päästä Suomeen
juhannukseksi, vaan siihen ajoivat ennemminkin muutamat käytännön
seikat. Joista yksi on, että ennen juhannusta tuo jauhosäkki kulkee
koneessa ilmaiseksi. Tai no lentoverojen hinnalla.
Olen yrittänyt viime viikkoina oikein
miettimällä miettiä mitä reilun viiden kuukauden Irlannissa olon
jälkeen kaipaa Suomesta. Aikahan ei ole kovin pitkä, joten mitään
kovaa kaipausta ei ole päässyt syntymään.
Ruisleipä, salmiakki ja Fazerin
sinisen hammasta ei ole päässyt kolottamaan, koska vierailijoita on
kevätkaudella käynyt useampia ja kusti on polkenut
yllätyspaketteja. Joten iso kiitos niistä! Minulla on siis ollut
ilo omistaa salmiakilla kyllästetty herkkukaappi. Täytyy kyllä
myöntää, että herkkukaapin varannot ovat kieltämättä huvenneet
viime aikoina.
Miettiessäni niitä kaipaamiani
asioita ovat useat ajatuksen kulut päätyneet yhteen ja samaan
asiaan tai no esineeseen, vaikka olen yrittänyt johdatella
ajatuksiani harhapoluille. Eniten kaipaamani asia on nimittäin
aikoinaan Japanin reissulta ostamani puinen selänraaputuskeppi.
Asialla, jolla nyt ei varsinaisesti ole mitään tekemistä Suomen
kanssa, se nyt sattuu vaan olemaan siellä. Jonkun aivopierun
seurauksena päätin nimittäin jättää sen Suomeen ja ottaa mukaan
"kätevämmän" metallisen teleskooppivartisen korvikkeen.
Väärin! Silloin kun haluaisi rapsutella selkää sieltä, minne
käsi ei yletä, niin japanilainen puukäsi on ihan korvaamaton apu.
Ja sopivan hellävarainen, toisin kuin se metallinen korvike. Että
sitä tämä emäntä sitten eniten kaipailee.
Jos siellä nyt joku alkoi vetämään
hernettä syvemmälle nenään, niin tokihan sitä on mukava nähdä
kavereita ja perhettä. Käydä saunassa, muuta kuin sellaisessa
lehmän henkäyksen lämpöisessä huoneessa. Tepastella Aurajoen
rantaa ees ja taas ja ihastella kuinka ihana kesäkaupunki se Turku
onkaan. Käydä kauppahallissa lounaalla. Taikinajuuressa pullalla.
Mennä uimaan uudistuneeseen Samppikseen. Eiköhän Ruissalossa
rokata tänäkin vuonna ja osallistuta aika moneen muuhunkin
kesätapahtumaan. Koluta leikkipuistoja (joita löytyy enemmän kuin se yksi) ja tsekkailla löytyykö hiekkalaatikon pohjalta vielä
tuttuja mammoja. Että joo, onhan noita.
Puukäsi ja muut tutut, pian me
taas tapaamme!
Itsellä on kamala hinku Suomen kesään, enää kaksi ja puoli viikkoa niin sinne pääsee! Eniten ikävä on mökkiä ja mökillä vietettyjä kesäiltoja Lapin yöttömässä yössä nuotiolla makkaraa paistellen. Jospa sitten ensi kuussa! Ja no,ruisleipää on nyt aina ikävä.
VastaaPoistahttp://fiiaelina.blogspot.com/
Kiitos kommentistasi! Nopeasti se kaksi ja puoli viikkoa menee. Tuntuu, että itsellä koko kevät mennyt yhdessä hujauksessa.
PoistaOlen itse aina asunut kaupungissa ja nyt asutaan tällaisella pikkupaikkakunnalla, sen vuoksi sitä varmaan odottelee enemmän niitä tuttuja kaupunkikuvioita :)
Tervetuloa Te kaikki! Täällä odottavat puukäsi, pulla, valoisat yöt ja alati aurinkoiset ja lämpimät päivät...
VastaaPoistaKiitos kiitos! Toivottavasti lämpimät säät jatkuvat :)
PoistaOnneksi nyt on hyvä mahdollisuus ottaa selänraaputin mukaan. :) itse kirjoitin Suomi-ikävästä myös, kirjoituksen lopussa on oma listani..
VastaaPoistaToivottavasti Suomessa on kivaa! :)
http://hiemanvino.blogspot.fi/2017/04/yhteenveto-vietnamista.html?m=0
Kiitos kommentistasi Sisko :)
PoistaKyllä, selänraaputin pääsee mukaan seuraavalle matkalle.