Ei kuitenkaan siitä Varsinais-Suomen
helmestä, vaan Pohjois-Italiassa sijaitsevasta Salón pikkukaupungista.
Varsinainen Italian matkakohteemme Saló
valikoitui vain ja ainoastaan järkisyitä. Mitään referenssejä
meillä ei paikasta ollut. Olimme katsoneet kartasta paikkoja, jotka
sijaitsevat lyhyen ajomatkan päässä toimistosta/tehtaasta, jossa
miehen oli määrä vierailla. Toinen syy oli löytää paikka, joka
ei olisi ihan minikokoinen eli meillä olisi siellä Nappulan kanssa
jotakin tekemistä miehen työpäivien ajaksi. Nämä kriteerit
huomioiden Garda -järven rannalla sijaitseva Saló osoittautui
mainioksi kohteeksi viikonloppulomailulle.
Minulle tämä Gardan reissu oli
ensimmäinen laatuaan. Italiassa olen käynyt muutamat kerrat
aiemminkin; kerran Roomassa ja sitä ennen olen tehnyt muutaman
viikon reissun, jolloin Venetsia toimi tukikohtana ja sieltä käsin
tein iskuja lähialueiden kaupunkeihin.
Saló on kutakuinkin saman kokoinen
pikkukaupunki kun tämä irlantilainen Tralee, jossa asustelemme.
Kaupunki sijaitsee yllättävän kirkasvetisen Gardajärven
lounaispuolella, sinne oli noin puolentoistatunnin ajomatka Milanon
lentokentältä, jonne lensimme. Pikkukaupunki oli todella siisti ja
ravintoloita ja kahviloita oli runsaasti tarjolla.
Saló tuntui olevan lähinnä
keski-ikäisten pariskuntien suuressa suosiossa. Sen lisäksi siellä
näki jonkun verran pariskuntia vaunu-/ratasikäisten lasten kanssa.
Mikään bilekohde tuo ei siis ollut, joten sitä meininkiä
kannattaa etsiä muualta. Turisteista valtaosa oli saksalaisia, jopa
ruokalistat olivat paikoitellen vain italiaksi ja saksaksi. Meitäkin
luultiin tuon tuosta saksalaisiksi, jätin silti ne lederhose ja
eins, zwei, polizei -jutut heittämättä, johon saksankielitaitoni
lähinnä kulminoituu. Vaikka turisteja olikin liikkeellä selvästi
paikallisia enemmän, huomasi, että olimme reissussa sesongin
ulkopuolella, mikä oli ilman muuta hyvä vaihtoehto. Luulen, että
muussa tapauksessa esimerkiksi haluamiimme ravintoloihin ei olisi
mahtunut syömään.
Vaikka Saló sijaitsee järven
rannalla, ei se silti ole varsinainen rantakohde. Keskusta-alue
päättyi rannan puolelta leveään rantabulevardiin, jossa oli
mukava kävellä. Pienen kävelymatkan päästä löytyi toki
muutamia pieniä murkulakivisiä rantapätkiä, joista pääsee kyllä
halutessaan pulahtamaan veteen, mutta ei ehkä paikka, jossa
viettäisin tunti tolkulla aikaa. Nappulalle nuo rannat olivat ihan
riittävät. Hänelle kun riitti kivien keräily ja niiden
heitteleminen veteen. Kaupungista löytyy myös maauimala
vesiliukumäkineen, jos järvivesi tuntuu liian viileältä.
Haahuilua pikkukaupungin värikkäillä
kujilla, rantatepastelun ja ruokapaikasta toiseen hyppimisen lisäksi
kohde tuntui olevan kilpapyöräilijöiden ja vaeltajin mieleen.
Ympäröiville vuorille näytti karttaa tutkailemalla nousevan
useampia eri vaellusreittejä. Lauantaisin Salóssa järjestetään
pienehköt kirpparihenkiset markkinat. Tarjolla oli myös muun muassa
käsitöitä. Kirpparipöydissä sen sijaan oli tarjolla kaikenlaista
turkeista julisteisiin erikoistuneita myyjiä.
Gardajärvi on reilut 50 km pitkä.
Vuoret ympäröivät järveä lähes kauttaaltaan. Pienet idylliset
kylät ja kaupungit reunustavat rantoja ihan niitä jyrkimpiä
rinteitä lukuun ottamatta. Pikkupaikasta toiseen pääsee
sukkuloimaan bussilla tai yhteysaluksilla. Suurimpaan osaan veneistä
voi ottaa vaikkapa polkupyörän mukaan, jos haluaa tutkailla
vastarannan maisemia lähemmin pyörän selästä.
Meidän poppoolle Gardajärven alue
jätti hyvin positiivisen kuvan kohteena jonne on lapsenkin kanssa
helppo matkustaa toistekin lomailemaan.