Äitiysneuvola irlantilaisittain

Otsikko johtaa siinä mielessä harhaan, että varsinaista neuvolaa Irlannissa ei ole, mutta kerron siitä kuinka tuo neuvolan kaltainen toiminta on täällä järjestetty.

Tilannehan on se, että Nappula tulee saamaan kevättalvella pikkusisaruksen. Olin kesällä pidemmän siivun Suomessa hoitamassa asuntomme myyntiin ja tavaroiden perkuuseen liittyviä asioita. Olin koko alkukesän todella väsynyt ja pistin sen sen piikkiin, että olin yksin lapsen kanssa Suomessa; yrittämässä saada asuntoa myyntikuntoon ja järkyttymässä kaapeista pullistelevaa tavaranpaljoutta. Mielestänihän sinne ei viime loppuvuoden siivouksen jäljiltä pitänyt tavaraa juurikaan jäädä. No, jäi silti, paljon enemmän kuin muistinkaan. Siinä vaiheessa kun väsymyksen lisäksi myöskään ruoka ei maistunut – joka on hyvin epätyypillistä tälle emännälle ja kaikki haisi pahalle, alkoivat hälytyskellot soida. Voisiko sittenkin kyse olla jostakin muusta?

Ja kyllä, tikkuun piirtyi kaksi viivaa. Ja piirtyipä vielä seuraavanakin päivänä. Koska olin Nappulan kanssa Suomessa pidemmän tovin, ehdin käydä hoitamassa ensimmäisen tarkastuksen siellä. Sekä selvittelemään tulevia askelmerkkejä kohdilleen Irlannin päässä.

Palattuamme elokuussa Irlantiin otin yhteyttä Family Doctoriin. Se olikin sitten ensimmäinen kerta. Keväällä kävin hoitamassa sopimuspaperit kuntoon, mutta muuten emme olleet tarvinneet täällä lääkäripalveluita. Ei mennyt ihan putkeen ensimmäisen ajan varaaminen lääkäriasemalle. "I'd like to make an appointment with Mrs X." "Do you mean DOCTOR X?" Ja huomiona kerrottakoon, että kyseisellä asemalla työskentelee vain yksi lääkäri.

Ensimmäisellä käynnillä lääkäri totesi virtsanäytteestä minun olevan raskaana. Kyseli niitä näitä taustastani ja tunnusteli vatsaani. Lääkäri ei noin yleisesti vastannut mielikuvaani lääkäristä. Valkoinen takki loisti poissaolollaan. Sen tilalla oli pitsipaita, jollaisessa olisin itse voinut mennä juhliin. Ja terveyskenkien tilalla olivat korkeampaakin korkeammat korot. Mukavalta ja asiansa osaavalta hän silti vaikutti, enkä sano, että ulkonäkö tekee lääkäriä, mutta ei ihan vastannut mielikuvaan siitä perus terveyskeskuksen lekurista. Tämän jälkeen menin terveyenhoitajan luokse verikokeeseen ja punnitukseen.

Aika pian ensimmäisen perhelääkärikäynnin jälkeen sain kirjeen paikallisesta sairaalasta, jonne minulle oli varattu aika. Tämä aika järjestetään noin 20 raskausviikon kohdalla. Kirjeessä pyydettiin varaamaan sairaalakäyntiä varten kolme (3!!!) tuntia aikaa. Mietin, mitä ihmettä he mahtavat siellä syynätä niin pitkän ajan?

Jännitin sairaalakäyntiä, koska oma lääketieteeseen ja sairauksiin liittyvä sanasto hipoo nollaa. Mies sai kuitenkin järjestettyä saman aamupäivän vapaaksi töistä. Ei sinänsä, että hänelläkään olisi lääketieteen sanasto juuri sen paremmin hallussa, mutta ajattelimme, että jos molemmat ymmärtävät noin puolet, niin sillä päästään jo pitkälle.

Tuo kolmen tunnin ajanvaraus selittyi lopulta tyypillisellä irlantilaisella epäorganisoinnilla. Suuri osa ajasta oli odottelua. Meitä oli odotushuoneessa viisi – kuusi naista ja meitä kierrätettiin eri asiantuntijoiden luona. Ensin oli vuorossa ultraäänitutkimus. Sitten odottelua. Sen jälkeen menin kätilön pakeille – sinne tuli mennä yksin. Hänen kanssaan käytiin läpi sairashistoriaa ja perheen taustoja. Onneksi kätilö oli ihana ja jaksoi selittää sairauksia, kun kaikki ei mennyt ihan kerralla jakeluun. Sitten taas odoteltiin. Viimeisenä oli vuorossa lääkärinvastaanotto. Lääkärinä toimi intialainen mies, jolla oli elämää pidempi nimi ja turkasen hankala aksentti. Lääkäri varmaan ajatteli, että mikäköhän tapaus hänen pakeilleen on nyt tullut, kun jouduin kysymään kaiken useaan kertaan uudelleen. En vain saanut juuri mitään tolkkua hänen puheestaan. Mietin mielessäni, että onneksi nämä hommat on kertaalleen hoidettu ja tuskinpa ne maakohtaisesti ihan hirveästi eroavat. Muuten olisi varmasti itku tullut. Ja siihen se reilut kolme tuntia sitten hulahti. Suomessahan nämä olisi hoidettu ominaan 15-20 min neuvolakäynteinä. Sairaalakäynniltä sain mukaani infopaketin, joka sisälsi tietoa tarjolla olevista rokotuksista, ruokasuosituksista ja niin edelleen.

Sairaalakäynnin jälkeen olen käynyt kuukausittain tarkistuksessa Family Doctorilla. Siellä terveydenhoitaja tarkistaa joka kerta virtsanäytteen, ottaa verenpaineen ja punnitsee. Sekä antaa mahdolliset rokotukset. Sen jälkeen itse perhelääkäri tulee kuuntelemaan vauvan sydänäänet. Täällä tämä on ollut enemmän mekaanisempaa hommaa. Vaikka irlantilaiset ovat puheliasta sakkia, ei näillä neuvolakäynneillä keskustella sen kummemmin äidin tai perheen hyvinvoinnista, ruokailutottumuksista tai juuri mistään muusta. Tehdään tutkimukset ja saatetaan kyllä kehua paidanväriä tai kivannäköistä sormusta tai kysellä joulusuunnitelmia, mutta siinäpä se.

Meneillään olevista raskausviikoistani olen ollut koko ajan vähän pihalla. Onneksi moni muukin tuttuni on todennut, että kuka noita nyt toisen tai kolmannen lapsen kohdalla enää muistaa. Itsekin olen painanut mieleeni vain milloin vauvan tulisi syntyä. Huomasin saavani kyllä jonkinlaista kummastelua osakseni, kun eräällä perhelääkärikäynnillä minulta kysyttiin millä viikolla olenkaan, johon totesin, että katso sieltä koneelta. Tämän jälkeen päätin vähän tsempata ja painaa niin sanotusta neuvolakortista mieleeni meneillään olevan viikon numeron – tosin sitä viikkoa ei läheskään jokaisella käynnillä ole korttiin merkattu.

30 raskausviikon kohdalla alkavat joka toinen viikko toistuvat käynnit vuorotellen sairaalassa ja Family Doctorin luona. Viikon 36 jälkeen näissä asioidaan vuorotellen viikoittain.

Nämä sairaalassa tehtävät tutkimukset ovat olleet pitkälti ihan samoja, mitä Family Doctorin luona on tehty; painon ja verenpaineen mittaamista, virtanäytteen tarkastamista sekä sydänäänien kuuntelua. Ensimmäisellä sairaalalääkärikäynnillä jouduin hieman hämmentävään tilanteeseen, kun apulaislääkäri kysyi millä raskausviikolla olen. Kerroin – nythän sen tiesin, kun olin opetellut. Kunnes apulaislääkäri katsoi koneelleen ja totesi "Ethän ole, vaan pari viikkoa jäljessä sanomastasi viikosta! Mutta älä huoli, tuossa tilassa asiat tuppaavat unohtumaan". Olin ihan hämilläni.

Kävin myös varsin hyödyllisen keskustelun sydänääniä kuunnelleen intialaisen lääkärin kanssa, tällä kertaa kyseessä oli eri intialainen mies, kun ihan ensi visiitilläni sairaalassa.

- Where are you from?

- I'm from Finland

- Finland... I know this..Mik..Mik..Mika

- Mika Häkkinen, I suppose?

- Oh Yes! Mika Hakkinen. I used to be very big fan of his.

...

- So, are you married or single?

- I'm married.

- With an Irish man?

- No. A finnish one. But he's not Mika Häkkinen.

- Muah hah hah hah.

Seuraavalla visiitilläni Family Doctorin luona palaset alkoivat loksahtaa kohdalleen. Siis sen suhteen, miksi olen ollut raskausviikkojen kanssa pihalla kuin lumiukko. Selvisi, että Family Doctorin ja sairaalan kirjaukset raskausviikoista eroavat toisistaan kahdella viikolla. Tämänkin asian kanssa mennään siis sopivasti sinne päin :)

Ensikäynnillä sairaalassa sain infolappusen kolmesta iltaluennosta, joita sairaala järjestää. Lapun mukaan lähettävät kutsun kyseiseen tapahtumaan. Noh, kutsua ei koskaan kuulunut. Siispä kävin edellisellä sairaalakäynnillä selvittelemässä asiaa. Minua pyöritettiin viiden eri ihmisen luona ja vihdoin yksi heistä osasi kertoa tarkemmin mistä on kyse. Vastoin infolapun tietoa kolme iltaluentoa olikin kutistunut yhdeksi aamupäivätapaamiseksi. Vänkäsin itseni sinne mukaan, vaikka kaiketi se oli pääsääntöisesti tarkoitettu ensisynnyttäjille.

Tapaamisessa oli lisäkseni kuusi muuta odottajaa, osa yksinään, osa puolisonsa kanssa. Siellä käytiin muun muassa läpi milloin sairaalaan olisi hyvä tulla, mihin numeroon pitää soittaa ennen saapumista ja kuinka toimia sinne tullessa. Kävimme myös tutustumassa synnytysosastoon ja kerrottiin minkälaisia kivunlievitysmenetelmiä on käytössä. Toisen osion piti sairaalan fysioterapeutti. Teimme yhdessä pientä jumppaa ja hengitysharjoituksia. Tämän koin itse varsin hyödylliseksi, koska hän osasi antaa hyviä vinkkejä muun muassa alaselän jumitukseen.

Olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksia muiden maiden "neuvolakäytännöistä".