Mökkihöperyyttä

Tässä alkaa olemaan ihan mökkihöperöitynyt. Olen käytännössä viime sunnuntaista saakka ollut kotona, neljän seinän sisällä. Ja olo alkaa olemaan sen mukainen. Nappulalle nousi viime sunnuntaina kuume – oltuaan siinä välissä noin viikon terveenä – ja sillä tiellä ollaan edelleen. Ihan puhtain paperein tuosta räkäisen lapsen hoitamisesta en ole itsekään selvinnyt, vaan arpaonni suosi runsaalla flunssalla ja äkäisellä yskällä.

Eniten tässä kotonaolossa on kuitenkin harmittanut se, että meneillään piti olla viikko, johon olin sopinut yhtä ja toista. Toisin sanoen jokaiselle sairaspäivälle oli sovittu ohjelmaa. Tiedostaen lasketun ajan häämöttävän jo pelottavan lähellä, olin ajatellut että vielä pystyy tulemaan ja menemään, mutta ei sittenkään. Kaikki menot on pitänyt sovituista koko perheen kyläilyistä lähtien peruuttaa. Joinakin päivinä Nappulan kunto näytti jo paremmalta ja ehdin mielessäni tuulettaa, josko kuitenkin pääsisimme parin päivän päästä olevaan sovittuun juttuun, mutta ei. Ei tällä kertaa.

Neljän seinän sisällä kökkiminen päivästä ja yöstä toiseen marisevan lapsen kanssa ei ole mitään herkkua, mutta sinänsä en voi kuitenkaan kauheasti valittaa. Olemme nimittäin päässeet tosi vähällä lapsen sairastelluiden suhteen. Perusnuhan lisäksi muut vaivat ovat tuon kaksi ja puolivuotiaan kohdalla olleet laskettavissa yhden käden sormilla. Yhtenä syynä on varmasti se, että hän aloitti päivähoidon suhteellisen myöhään.

Sen verran olen tässä viikon varrella ”revitellyt” ja päässyt ulos talosta, että olen käynyt sairaalassa raskauteen liittyvässä tarkistuksessa, kerran kaupassa ja hengittelemässä salin lattialla eli äitiyspilateksessa. Jo kaupassakäynnissä alkoi olemaan urheilujuhlan tuntua, kun näki ihmisiä ja sai edes sanoa muutaman sanasen toiselle aikuiselle ihmiselle. Jippii!

Nostan kuitenkin peukut ylös viikonlopulle, että tämä räkä- kuume- kukaaneinuku –sirkus olisi selätetty ja saisi tehdä muutakin kuin lukea kerta toisensa jälkeen niitä samoja suosikkikirjoja ja vastata myöntävästi ”Tuliskohan sieltä telkkarista possua?” (Peppa Pig) kysymykseen ja antaa Nappulan vetää lähes TV –överit vastoin yleisiä tapojani oman pienen hengähdystauon toivossa.