Eskari

Irlannissa koulu aloitetaan viisivuotiaana. Sitä ennen on kaksivuotinen eskari. Nappula täytti kesällä kolme vuotta, joten hän aloitti syyskuun alussa eskarin. Eskaria on joka arkiaamupäivänä. Aiemmin hän on ollut kolmena päivänä viikossa päivähoidossa, kahtena aamupäivänä ja yhden koko päivän. Eskarin aloittaminen ei sinänsä tehnyt suurta muutosta, sillä se on samassa paikassa kuin päivähoito. Opettajat ja suurin osa lapsista olivat jo ennestään tuttuja.

Päivähoitoon verrattuna eskari vaikuttaa suunnitellummalta toiminnalta, jossa on opetusta leikin, laulun, kädentaitojen ja muun tekemisen ohella. Tämä kyseinen on Montessori eskari, jossa heillä on muutaman viikon välein vaihtuva teema, johon opetus ja tekeminen pohjautuvat.

Päivähoito on kallista Irlannissa. Nappulan kolmipäiväinen viikko (1 kokopäivä, 2 puolikasta päivää, eli käytännössä kaksi kokonaista päivää) maksoi 90€/viikko (90*4 = 360€/kk. Vertailuna: Turussa yhden lapsen täysipäiväinen hoito viitenä päivänä viikossa kustantaa enimmillään 289€/kk). Irlannin hintataso vaihtelee paikkakunta- ja hoitopaikkakohtaisesti. Eskari sen sijaan on ilmaista, valtion ylläpitämää toimintaa. Toki sen päälle on mahdollista ostaa lisää hoitotunteja.

Pientä muutosta eskarin aloittaminen tekee arkeemme, sen lisäksi, että kärräilen Nappulaa sinne päivittäin mennen tullen. Eskarielämään kuuluvat nimittäin eväät. Uutena aamupuuhanani onkin eväiden tekeminen ja ylipäätään varmistaminen, että kaapeista löytyy jotakin järkevää eväsrasian täytettä. Hyvinkin hedelmä- ja vihannespainotteisella linjalla olen aloittanut.

Vähän maalailin tapani mukaan piruja seinälle ennen eskarin menoa, että kuinkahan tämä homma lähtee oikein käyntiin. Muuten en asiaa epäillyt, mutta aamut, ne eivät vain ole Nappulan juttu. Lapsi, joka ei halua herätä ja lapsi, jolla ei ole minkäänlaista aikomusta syödä aamupalaansa reippaasti, puhumattakaan muista aamutoimista. 

Eskarista tuli ennen sen aloittamista lomake, jossa kysyttiin perustietojen lisäksi muun muassa mistä asioista lapsi tykkää ja mistä ei. Ei-kohtaan kirjoitinkin aikaiset aamut ja hoputtaminen. 

Viikko eskarielämää on nyt takana. Joka aamu herättäjä (allekirjoittanut) on saanut huutoa osakseen, mutta liikkeelle on kuitenkin päästy ajallaan ja pieni eskarilainen on mennyt innoissaan reppu vinossa koputtelemaan hoitopaikan ovea. Omat eväät ovat selkeästi tehneet häneen vaikutuksen ja hän kertookin minulle aina iltapäivällä avasiko itse rasian ja mitä sieltä löytyi.