Pieni vaellus lasten kanssa

Mies lähti työmatkalle ja päätin vuokrata muutamaksi päiväksi auton, että voin käydä lasten kanssa tekemässä pieniä retkiä sillä välin. Muutamia vaihtoehtoja olin kaavaillut mielessäni. Ensin piti vain miettiä minne uskallan lähteä ajamaan ja toiseksi millainen sää on. Viime viikon myrskyn jäljiltä sää on ollut kovin epävakainen tuulineen ja sateineen.

Kuulun niihin ihmisiin, joka voisi mennä aina rannalle. Varsinkin kun näillä kulmilla riittää rantavaihtoehtoja. Kävellä kilometri tolkulla, tuntea reippaan tuulen vireen, kuunnella aaltojen pauhua ja vaihtaa kunnolla ilmat keuhkoihin. Mies taitaa olla jo ihan kyllästynyt lähes joka viikonloppuiseen ehdotteluuni rannallemenosta. 

Rannan sijaan päätin kuitenkin, että menemme reippailemaan vuoristoon, Glanteenassigin metsäalueelle. Kävimme viime vuonna noilla kulmilla ottamassa joulukorttikuvia, mutta varsinainen kävelyreitti jäi silloin kiertämättä.

Lähtöä tehdessä kävi kyllä mielessä, että mitäköhän tästä taas tulee kahden pienen lapsen kanssa, joista toista sai hoputtaa syömään, koska se taas kesti ja kesti ihan tolkuttoman k-a-u-a-n, että pääsisimme lähtemään. Toinen sen sijaan huusi väsymystään kurkku suorana ja puklasi kolmelle eri matolle. Jeah! Lähdön tunnelma oli siis vähintäänkin käsinkosketeltavissa ja haistettavissa.

Kuinka ollakaan kuin vihdoin viimein sain lapset ja kamppeet autoon tilanne rauhoittui. Toinen nukkui ja toinen bongaili lehmiä ja lampaita ikkunasta. Ja hyvä niin, sillä täysin mutkatonta tuo ajaminen vääränpuoleisessa liikenteessä ja vaihteiden vaihtaminen väärällä kädellä ei vielä ole. Jännäkakka meinasi tulla housuun viimeistään siinä vaiheessa kun käännyin hitusen isommalta tieltä metsäalueelle vievälle maalaistielle. Rehellisesti sanoen, jos olisin muistanut millainen tie perille vie, en olisi edes harkinnut sinne lähtemistä. Kyseessähän oli yksikaistainen mutkitteleva tie. Toivoin mielessäni, ettei kukaan tulisi vastaan, koska tiedostin olevani siinä vaiheessa pulassa isolla peellä. Omaan varmaan maailman toisiksi huonoimman kolmiulotteisen hahmotuskyvyn ja auton peruuttaminen kapealla mutkaisella tiellä olisi ihan painajaismainen suorite, siinä olisin taatusti käynyt rapsuttelemassa tietä reunustavan kivimuurin pintaa.

Muutamia vastaantulijoita oli, mutta satuin onneksi huomaamaan ne jo kauempaa ja jäin pienelle levennyspaikalle odottelemaan vastaantulijoita. Loppumatkasta sai lähinnä väistellä tien laidassa hengaavia lampaita.

Taputin itseäni olalle kun viimein sain parkkeerattua lainakärryn kävelyreitin parkkipaikalle. Heti pystyi kuitenkin sanomaan, että ajaminen oli kaiken sen ajojännittämisen väärti, sen verran hienot olivat maisemat. Vaihdoin vielä itselleni vaelluskengät jalkaan ja Nappulalle saappaat. Sitten Paddy rintareppuun, toinen eväs-&tarpeistoreppu selkään.

Reitti kiersi vuoristojärven, välillä metsän keskellä, toisinaan taas vuoren alareunaa nuollen. Koko reitti oli tehty pitkospuista, joten vaelluskengät ja kumisaappaat olivat vähän liioittelua, lenkkareilla olisi pärjännyt hyvin. Päivä oli aurinkoinen, mutta navakka tuuli teki sään aika kylmäksi. Kahden kilometrin mittainen pitkospuureitti hienoissa maisemissa oli juuri sopivan mittainen tälle komitealle. Nappula juoksenteli innoissaan pitkin pitkospuita, lähinnä omia hartioita alkoi painamaan tuon yli kahdeksankiloisen jöllikän kantaminen. Ja mitäpä olisi retki ilman eväitä, no eipä juuri mitään. Reitin varrella oli muutamia pöytiä penkkeineen sekä yksittäisiä penkkejä. Niiden sijaan yritin löytää meille vähän tuulensuojaisemman paikan ja evästelimme mättäällä.

Paluumatkalla jätin vielä auton parkkiin ja menimme katsomaan vieläkö tien varresta löytyisi lampaita. Ja löytyihän niitä kun riittävästi jaksoimme kävellä. Nappula yritti juosta niitä kiinni ja lammasparat nousivat määkien ylemmäs rinteelle karkuun. 

Alkukankeudesta huolimatta olen oikein iloinen, että lähdin kokeilemaan lasten kanssa vaihteeksi tällaista ulkoilua. Yli puolentoista vuoden täällä asumisen jälkeen olen edelleen yhtä hurmoksissa siitä millaisia hienoja paikkoja reilun puolen tunnin ajomatkan päästä löytyy.