17. tammikuuta 2019

Sattumuksia viileässä talossa

Kiviaita, vuoret, muraatti, irlanti, vihreä pelto
Saimme hieman tuntumaa siitä, kun asiat talon suhteen alkavat vierimään loivaa alamäkeä. Tiedoksi niille, jotka ovat lukeneet vähemmän tätä blogia, että asioiden hoitaminen tällä vihreällä saarella etenee pitkälti omalla painollaan. Ja tieto siitä, että asioita etenkin asunnon suhteen joutuu hoitamaan, nostattaa jo valmiiksi niskakarvat pystyyn.

Reilu viikko sitten kävi niin, että olin illalla ottanut kaukosäätimen käteen ja päättänyt kerrankin nollautua sohvan kulmassa telkkarin ääressä. Alkoi kuitenkin tulemaan vilu ja vedin vilttiä päälleni. Vilu ei juuri hellittänyt. Syy selvisi pian. Patterit olivat kylmät, eikä kraanasta tullut lämmintä vettä. Öljy oli loppunut! Ihmettelimme hetken miehen kanssa, kuinka se on loppunut niin nopeasti, edellisestä täytöstä ei kuitenkaan ollut kovin pitkää aikaa. Ehkäpä sitä oli vain salakavalasti kulunut enemmän loppuvuonna, kun olimme olleet kaikki kotona. Mitään mittaria öljytankkiin ei ole, joten sen täyttäminen on aina enemmänkin omien arvailuiden varassa.

Mies sai onneksi tilattua lisää öljyä seuraavaksi päiväksi. Tulin lasten kanssa kotiin alkuillasta ja totesin, ettei se lämmitys vieläkään toiminut. Tein ne toimet, jotka osasin, mutta lämpöä, saati lämmintä vettä ei tullut. Menin vielä illansuussa kolkuttelemaan Naapurinrouvan ovelle, josko hänellä olisi antaa joku vinkki vitonen kiukuttelevaan lämmitykseen. Rouva teki kertomukseni perusteella diagnoosin samoin tein. Putkeen on syntynyt ilmalukko, paikalle tarvitaan putkimies. Ennenkuin ehdin suustani avata, oli rouva jo puhumassa puhelua. Minulla on täällä ihanat naapurit. Heiltä loppui aiemmin öljy ja nyt säilön täytön jälkeen lämmitys ei toimi. Heillä on kaksi pientä lasta. Tiedän, että on myöhä ja olet varmaan illallisella. Lainaan heille nyt omaa patteriani. Mieti voitko jättää lapsia kylmenevään taloon! Mietin taas kertaalleen, että jos omaisin rouvan kaltaiset puhelahjat, pystyisin myymään vaikka taideteoksen sokealle.

Myöhemmin illalla erittäin hankalaa aksenttia puhuva iäkäs putkimies saapui paikalle. Ilmakupla poistettiin, mutta selvisi, että se ei poistanut lämmitysongelmaa. Vika oli polttimessa ja sille ei tämä putkimies pystynyt tekemään mitään.

En ilahtunut tästä uutisesta, eikä liioin myöhään illalla töistä kotiin palannut mieheni. Me molemmat tiesimme kokemuksesta, että edessä on lukuisia yhteydenottoja vuokranvälitystoimistoon. Toimisto toimii meidän ja vuokranantajamme välikätenä ja sen kautta hoidetaan muun muassa nämä vikailmoitukset.
Kiviaita, muraatti, irlanti

Seuraavana aamuna mies lähetti toimistoon sähköpostin tapahtuneesta. Ja soitti perään. Tällä saarella kaikki asiat hoidetaan puhelimitse, mutta toisinaan se sähköposti kannattaa lähettää, että yhteydenotosta jää joku jälki. Siitäkin huolimatta sähköpostit ovat kerran jos toisenkin mystisesti hävinneet jonnekin mustaan aukkoon.

Tähän sattumusten sumaan kuului tietysti vielä se, että meille oli tulossa kyläilijöitä Suomesta. Lähettelin heille ottakaa lämmintä vaatetta mukaan, meillä ei toimi lämmitys- viestejä.

Päivän aikana olin jatkanut lämmitysnappuloiden ränkläilyä ja muistin piilossa olevan virtakytkimen. Sen avulla vesi lämpenee sähkön avulla, eikä öljyllä. Hurraa, ratkaisu jääkylmän veden ongelmaan! Onnesta lähes soikeana aloin lämmittämään itselleni suihkuvettä, sekä kokkaamaan tulevia kyläilijöitä varten. Ei tarvinnut kuitenkaan kauan jatkaa näitä puuhia, kun kaikki sähkölaitteet sammuivat ja keittiössä leijaili hyvin epämääräinen haju. Kipusin sähkökaapille vain todetakseni, että kaikki painikkeet olivat siinä asennossa missä pitikin, mutta pääsulake polttavan kuuma. No nyt meiltä meni sitten sähköt, infosin miestäni. Mies soitteli uudelleen vuokranvälitystoimistoon. Itse puolestani viestittelin meille matkalla oleville vieraille, että nyt ei enää toimi sähkötkään, syökää jotakin matkalla, en pysty tekemään ruokaa. Päätin, että jos kyläilijöille ei pysty tarjoamaan ruokaa heidän saapuessaan, niin vähintäänkin heidät vastaanottaa semisti freessi emäntä ja menin suihkuun. Aivan jäätävän kylmään sellaiseen. Olo oli kuin olisi pää jäässä pulahtanut Jäämereen. Oli muuten nopein suihku ikinä.

Kuin ihmeen kaupalla sähkömiehet pölähtivät pihaan yllättävän pian yhteydenoton jälkeen. Vaihdettiin sulakkeita ja vedettiin uutta piuhaa. Sen verran oli kärähtäneen näköinen se vanha johto, ettei sähköviasta aiheutunut tulipalo olisi todellisuudessa ollut kovin kaukana. Huh! Patistin sähkömiehet vielä hommiensa päätteeksi vilkaisemaan öljypoltinta, ettei toimistolle jäisi sellaista oloa, että homma on hoidettu kun siellä on kerran käyty.

Sarjassaan neljäs lämmityksetön päivä alkoi sillä, että mies soitti taas aamusta välitystoimistoon korjaajan perään. Itse marssin paikalle myöhemmin päivällä näyttämään naamaani. Olen todennut, että joskus hommat alkavat lutviutumaan vasta siinä vaiheessa, kun käy asioimassa kasvotusten. Myöhemmin samana päivänä korjaaja ilmestyikin paikalle ja totesi öljypolttimon olevan rikki. Uuden asentamisesta pitäisi ensin neuvotella talon omistajan kanssa, mutta häneltä löytyisi kotoa varaosia, joiden avulla lämmitys saataisiin toimimaan. Korjaaja lupasi palata myöhemmin illalla osien kanssa. Tässä tapauksessa se myöhempi ilta tarkoitti seuraavaa päivää. Mutta tuli kuitenkin ja hoiti hommansa.

Tässä välissä ehti tekemään jo pienen välituuletuksen. Ihan vain todetakseen, että alakerran patterit eivät edelleenkään lämmenneet, mutta kaikesta huolimatta vesi ja yläkerran patterit lämpenivät.
Kiviaita, irlanti, irlantilainen tie

Alakertaa lämmitettiin useiden päivien ajan pitämällä irtopatteria siinä huoneessa missä oli tarve olla. Mielen syövereistä alkoi tulvia muistoja omasta mummolasta, jossa lämmitettiin vain niitä huoneita joissa vietettiin aikaa, eteinen ja etenkin vessa olivat aina kylmiä. Yhtälailla huomasin muistuttelevani ovien sulkemisesta, ettei lämpö karkaa.

Reilu viikko koko tapahtumasarjan alkamisesta kuulin takapihalta ihmeellistä kolinaa. Korjaaja oli palannut uuden polttimon kanssa rikospaikalle. Ja nyt taas lämpöä pukkaa! On muuten ensimmäinen kerta, kun kerron tämän vetoisan talon olevan lämmin (siis lämmin siihen verrattuna mitä tämä useiden päivien aikana oli). Ja onnekkaita olimme myös sen suhteen, että säät alkoivat viiletä sen myötä kun lämmitys saatiin toimimaan.

6 kommenttia:

  1. Tuo ilmalukko on niiiiiiiiiin tuttu juttu. Syntyy silloin, kun tankki on täysin tyhjä. Siksi meillä lämmitetäänkin kaasulla, ei ainakaan lopu keksen.
    Mihinkäs tässä kiire valmiissa maailmassa...Näin se täällä menee. Raivostuttavaa välillä ja tuntuu kuin hakkaisi päätään seinään. Suorastaan nopeasti teillä homma kuitenkin eteni. Täältä Corksita nimittäin ei putkimiestä tahdo löytää millään. Senkin olen oppinut, että aina pitää olla irtopatteri jemmassa. Koskaan ei tiedä milloin sitä tarvitsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän tapauksessa en edes tiedä oliko se lopulta ilmalukko vai hyytyikö poltin vain muuten. Niin tai näin olin itsekin melkeinpä ihmeissäni kuinka nopeasti homma lopulta hoitui. Ensimmäistä putkimiestä ei tosin olisi saanut paikalle ilman ilmiömäistä naapurinrouvaa, joka osaa puhua kaikki asiat järjestymään :) Ja juu tämä episodin seurauksena tuli ostettua pari irtopatteria - nyt saa lämmöt hyytyä toistekin :)

      Poista
  2. Huh, tuntuu pahalta, että joutuu odotteleen korjaajaa noin kauan. Me olimme joskus 74tuntia sähköttä sähkölämmitteisessä vanhassa omakotitalossa, mutta puuhella piti jonkinlaosta lämpöä yllä ja sillä pystyi tekemään ruokaa. Ainoastaa digivälineitä ei pystynyt lataamaan. Se oli tehtävä autossa.

    VastaaPoista
  3. Onneksi säät ovat olleet lauhat, joten lämpötila ei päässyt laskemaan liian viileäksi. Extravaatteilla ja pattereilla pärjäsi hyvin. Jos sähköt olisivat olleet pidempään poissa olisi se aiheuttanut huomattavasti suuremman ongelman. Suomen talvipakkasilla tilanne olisikin täysin toinen!

    VastaaPoista
  4. Aikamoinen ketjureaktio ja kokemus pienten lasten kanssa! Taas olivat tarpeen ripeys, maltti, sopeutuminen ynnä muut huushollistanne löytyvät ominaisuudet. Onneksi tosiaankin olitte sillä saarella, eikä täällä 30 asteen pakkasessa, jossa putket halkeaisivat aika pian ja suuri vahinko olisi valmis.
    Lämpöisiä tunnelmia Teille uuden polttimon kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ketjureaktioita riitti kerrakseen. Ja onni tosiaan, että tämä sattui maassa, jossa talvet ovat lauhat.

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!