Kun aurinko paistaa

Tällä viikolla kevät, siis sellainen kunnon kevät on vihdoin saavuttanut tämän vihreän saaren. Lämpötila on noussut parhaina päivinä +18 asteeseen. Tuulettomina hetkinä takin on saanut jättää narikkaan ja kääntää kasvot kohti aurinkoa uusien pisamien toivossa.

Mies on ollut tämän(kin) viikon työreissulla, mikä on tarkoittanut sitä, että minulla on ollut auto käytössä. Keväiset säät, auto ja emäntähän tarkoittaa tietysti yhtä kuin retkiä. Pieniä retkiä lähiseudulle onkin tullut tehtyä joka päivä, parhaimpina päivinä kaksikin kertaa päivässä. 

Alkuiltapäivästä olen hakenut eväiden kera Nappulan eskarista ja olemme suunnanneet milloin rannaalle, milloin nummille reippailemaan. On tehty kaveritärskyjä vähän kauempana sijaitseviin leikkipuistoihin ja hiekkarannoille. Hienoja keikkoja kaikki. Täysin siemauksin olen nauttinut tutuista upeista maisemista ja keltaisesta möllykästä.

Toisinsanoen mottonani on ollut; kun aurinko paistaa ja sadepilviä ei näy, pysy ulkona. Sen verran tämän saaren vaihtelevaa säätä on oppinut tuntemaan, että silloin kannattaa ulkoilla, kun taivas on pilvetön. Sisähommia, ruoanlaittoa lukuunottamatta, olen tällä viikolla vältellyt viimeiseen saakka. Ehtii niitä myöhemminkin. Pihatöihin olen sentään vähän taipunut ja olemme muun muassa Nappulan kanssa viskelleet kukkien siemeniä pitkin pieniä tiluksiamme.

Mutta arvatkaapa, mitä irlantilaiset tekevät näillä emännän optimaalisilla retkeilysäillä? Pesevät pyykkiä! Ei ole ihan yksi, kaksi tai kolme paikallista, jotka sanovat pesevänsä vain pyykkiä. Tottahan se on, että näillä säillä sen saa jopa kuivaksi.

Perjantaiaamuna tämäkin emäntä riipi unikkokuvioidut lakanat sängystä ja heitti ne pesukoneeseen ja myöhemmin pihalle kuivumaan. Kai se on aika opetella paikallisille tavoille ja todeta, että joku roti tämänkin emännän retkille.