Pubiruokaa

Mentäiskö taas? Syömään pubiin? Nappula kyseli, mennäänkö siihen pubiin missä on koira? Tarkemmin kyseltyäni selvisi, että oli kyse pubista, missä on koiran kuva seinällä. Ei menty, vaan mentiin pubiin, joka osui sopivasti meidän tämän sunnuntaisen metsäulkoilupaikan lähettyville. Kuten käydystä keskustelusta saattaa arvata, meidänkin perheelle pubeissa ruokailu on muodostunut tavaksi. 

Pubit eivät ole Irlannissa pelkästään niitä tuopintinauspaikkoja vaan juoman ohella moni pubi tarjoaa myös ruokaa. Varsinkin pienillä paikkakunnilla pubi on monesti se ainoa paikka, josta saa ruokaa. Ruoan ja juoman ohella se toimittaa kylän yhteisen olohuoneen virkaa. Sinne voi pistäytyä tuopilliselle, kahville tai syömään ja samalla vaihtaa kuulumiset baaritiskillä. Olohuoneen omaisesti ne ovat sellaisia kansanpaikkoja, joihin voi mennä tyylillä tule sellaisena kuin olet. Mekin menimme huppareissamme ja ulkoiluvermeissämme.

Lasten kanssa voi huoletta mennä pubiin ja lapset ovat tervetulleita yleensä noin yhdeksään saakka iltaisin. Monesti pubien keittiöt sulkevat ovensa yhdeksän-kymmenen aikaan, jonka jälkeen ne siirtyvät tarjoamaan ainoastaan nestepainotteisempia täytteitä. Varsinkin viikonloppuisin pubeissa näkee monesti perheitä ja sukuja syömässä keskenään.

Tottahan meiltäkin oma lähipubi löytyy, noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Oma lähipubimme ei ole sellainen vanha, pieni, tunnelmallinen pubi. Vaan uudempi, joka on kylläkin rakennettu vanhaan tyyliin. Ruoka ja palvelu ovat kuitenkin takuuvarmoja ja pubin televisiossa pyörii yleensä joku urheiluottelu, joka ei varsinaisesti vähennä kyseisen pubin painoarvoa mieheni näkökulmasta. 

Oma suosikkipubini on kuitenkin sellainen oikeasti vanha pubi. Sellainen, jonka paksut kiviseinät ja paksusta puusta tehdyt pöydät ovat varmasti nähneet ja kuulleet kaiken. Sellainen, jonka ovesta sisään astuttaessa tulee ole, että tarvitsisi kumartaa, ettei lyö päätään oven yläkarmiin (todellisuudessa, näillä pituusmitoilla ei tarvitse sisäänkäydessä kumarrella). Sellainen, jossa on niin pienet ruutuikkunat, että kirkkaanakin päivänä sisällä on hämärää. Ja sellainen, jonka perällä palaa tuli isossa nokeentunessa takassa. 

Mitä siellä pubeissa sitten syödään?

Ei nyt varsinaista laihduttajan ruokaa. Suomessa pubiruokaa voisi verrata vanhoihin kunnon kotilounaspaikkoihin. Pubiruokailun jälkeen vatsan saa täyteen, annokset ovat yleensä tuhteja. Voisin melkein vannoa, että jokaisen ruokaa tarjoavan pubin listalta löytyy ainakin roast of the day eli päivän liha-annos ja fish and chips. Käytännössä annokseen kuin annokseen kuuluu perunoita. Jossakin muodossa. Pääsääntöisesti muussina tai ranskalaisina. Perunoiden määrässä harvemmin säästellään ja yleensä se tarkoittaa puolta ämpärillistä perunamuussia annoksen kylkeen. Ei ole yhtään tavatonta tilata salaatti ja saada kylkeen ranskalaiset tai lasagne ja saada kylkeen ranskalaiset. Tosiasiassa en ole eläessäni syönyt niin paljon ranuja kuin näiden Irlannin vuosien aikana.

Kuva on St. Patrick's Dayn lounaalta. Tänään annos oli hivenen kevyempi ja lasista löytyi vettä :) 

Aika usein pubin listalta löytyy näinä päivinä joku kasvisruokavaihtoehtokin tai vähintäänkin se kala. Monesti kalavaihtoehto on kylläkin pubeissa mallia paneroitu. Muistan taannoin tilanneeni pubissa lounaaksi salaatin. Pyysin saada sen ilman pekonia. Tarjoilija varmisteli useampaan kertaan tajuanko mitä olen tekemässä. Koska eihän siihen jää ilman pekonia mitään syötävää. Kai siinä nyt sitä salaattiakin on? Valmistelin minä vuorostani. Salaatti tuli. Ilman pekonia ja viereen jättimäinen kulho ranuja. 

Tänään vatsan pohjalle kellahti keitettyä turskaa kera perunamuussin ja höyrytettyjen vihannesten. Onneksi mukana oli myös maukasta kastiketta, koska mielestäni keitetty turska ei varsinaisesti loista tähtenä makujen taivaalla. Isohko pubi oli tupaten täynnä sunnuntairuokailijoita ja -juomailijoita ja siellä käyminen oli kuin piste iin päälle parin tunnin ulkoilun jälkeen.