Voisiko tämän hetken tallentaa?

Monesti tulee räpsittyä puhelimella kuvia sieltä ja täältä ja vähän tuoltakin. Tosiasiassa toisinaan vähän liikaa, ainakin siihen nähden kuinka usein niitä selailee tai kuinka usein puhelimesta tulee deletoitua turhia kuvia tai tuplaotoksia. 

Sen kuvanottamisen sijaan mietin kuitenkin miten jonkun tietyn hetken pystyisi tallentamaan. Muutenkin kuin kuvana. Miten saisi sen hetken tunteen purkkiin?

Tuntuu, että viime aikoina on ollut paljon hetkiä, jotka olisin halunnut pullottaa. Ottaa talteen ja avata joskus kuin tulee sopiva hetki, kun tarvitsee pientä piristystä tai haluaa rauhoittua.

Tiedätkö esimerkiksi sen tunteen kun olet keskellä mahtavaa maisemaa? Kuin postikortissa. Ihailet ympärillä avautuvia näkymiä ja koet suurta onnen tunnetta, että saat olla juuri siinä. Ihailla ja ihmetellä upeaa luontoa ja sen ihmeitä.

Tai sen hetken, kun pieni ihminen kiipeää tai käpertyy syliin. Ja haluaa vain olla siinä. Lähellä. Iholla. Ilman tarvetta huutaa korvaan, repiä hiuksista, purra tai vaatia jotakin suurta juuri silloin. Olla vain lähellä hiljaa, ilman kiirettä poistua.

Tai sen tunteen urheilusuorituksen jälkeen. Olet hyvällä tavalla loppu. Hengästynyt. Sopivasti kaikkesi antaneena. Ja kuinka se raukea olo valtaa liikunnan jälkeen kehosi.

Tai sen kun istut rannalla meren aaltojen sopivasti kovettamassa hiekassa. Ilman valtaa meren suolainen tuoksu. Kuuntelet aaltojen ja tuulen rauhoittavaa kohinaa. Tuijotat edessäsi liikkuvaa maisemaa, aaltojen työtä. Annat tuulen pyörittää hiuksia ylös ja ympäri. Olet ja rentoudut.

Muun muassa tällaisiin hetkiin haluaisin palata uudelleen ja uudelleen.