Tällä kertaa kotikollarit ja
elbailuhupparit saivat jäädä roikkumaan tuolin selkänojalle. Oli
aika pistää pykälää parempaa päälle ja suunnata entisen
kreivin maille iltapäivän viettoon.
Kohteenamme oli suloinen Adaren kylä
(klik). Kylän laidalla, Maigue joen törmällä on 1800 -luvun alkupuolella
rakennettu suuri, kaunis harmaasta kivestä rakennettu kartano.
Hulppea kartano oli yli vuosisadan saman suvun hallussa, kunnes se
myytiin rahavaikeuksien vuoksi 1980-luvun lopulla
irlantilais-amerikkalaiselle sijoittajalle. Tämän myötä
kartanosta suurine tiluksineen kunnostettiin hotelli golfkenttineen.
Vuonna 2015 Adare Manorin osti yksi irlannin rikkaimmista –
vedonlyönnillä omaisuutensa takonut liikemies. Huolellisen remontin
jälkeen luksushotelli avasi ovensa uudelleen loppuvuodesta 2017.
Manorin kartanohotelli on täysin
piilossa Adaren kylän halki kulkevalta tieltä. Jostakin
tavallisuudesta poikkeavasta kertoo ainoastaan se, että kartanon
portille rakennetun pienen kiviseinäisen rakennuksen edessä
käyskentelee frakkiin ja korkeaan silinteriin pukeutunut
porttivahti. Sisälle ei pääse noin vain, vaan varaus ja ilmoitus
tulosta on täytynyt tehdä etukäteen. Kohtelias porttieeri opastaa
meitä ajamaan eteenpäin vehreän puiston läpi kartanohotellin
ovelle. Siellä meitä pyydetään astumaan ulos autosta ja käymään
sisään, sillä välin kuin meidät vastaanottanut henkilö ajaa
automme parkkiin.
Manor on kunnostettu pieteetillä. Jo
astuessa sisään korkeaan aulatilaan, se henkii miekkoineen,
puukaiverruksineen ja patsaineen arvokasta vanhan ajan henkeä.
Takassa roihuaa tuli ja sen ympärille asetetut sohvat kutsuvat
istumaan. Vaan nyt ei ole kölllöttelyn aika, sillä olemme
saapuneet iltapäiväteelle entisen kreivin taloon.
Iltapäivätee on katettu yläkertaan.
Suureen saliin, joka toimi aikoinaan kreivin perheen olohuoneena.
Valkoisin pöytäliinoin peitetyillä pöydillä koreilivat hopeiset
sokerikulhot ja kermakot sekä arvokkaannäköiset astiat. Tilassa on
korkea kaareutuva katto, jota koristavat kattomaalaukset. Useampi
viehättävä takka ja ikkunoissa kauniita lasimaalauksia. Seinällä
on vanhoja taidekankaita toimittamassa taulujen virkaa, alempaa
seiniä peittää kauniisti kaiverrettu puupaneli.
Iltapäivätee alkoi pienillä
suolapaloilla – erilaisilla täytetyillä leivillä. Tämän
jälkeen luvassa olivat lämpimät skonesit, sillä eihän oikea
iltapäivätee ole mitään ilman niitä! Lopuksi pöytään
kannettiin makeita leivoksia. Vaikka lukeudunkin makeiden ystäviin,
tuli noilla leivosmäärillä vedettyä sellaiset sokeriöverit, että
olisin mielummin vaihtanut pari makeaa herkkupalaa suolaisiin.
Salissa valtasi koko parituntisen teehetken ajan rauhallinen, lähes
harras tunnelma. Mukana olleet lapset jaksoivat olla saamiensa
herkkujen ansiosta ihmeen rauhallisesti.
Vatsa täynnä makeuksia oli mukava
mennä iltapäiväteen jälkeen kävelylle kartanon puutarhaan. Minä
ihastelin talon kaunista arkkitehtuuria sen yhteensopivan puutarhan
kanssa, lapset keräsivät kiviä ja kirmasivat nurmikolla ja mies
kuolasi puutarhan vieressä aukeavaa golfviheriötä – jokaiselle
siis jotakin.
Jos retkesi suuntautuu joskus Irlantiin
tai naapurisaarelle, suosittelen käyttämään yhden iltapäivän
herkutteluun ja teen ryystämiseen (kahviakin saa) iltapäiväteen
merkeissä. Sitä tarjoavat ainakin monet hivenen paremmat hotellit,
eikä tarvitse olla hotellin asiakas käydäkseen teellä. Teehetki
on useimmiten sen verran tuhti, että ajaa lounaan asiaa – ainakin
jos suo joskus itselleen hivenen makeamman lounaan. Sesongin aikana
ja suosituimmissa paikossa varaus kannattaa ehdottomasti tehdä
etukäteen.
Lue myös: Kakulla linnassa
Mitähän nuo pienet ihmiset tuumivat kotimaan ruokaloista, kivitavarasta ja mummon muusista tuon kulttuurin ja loiston jälkeen! Hienoa joka tapauksessa, että ovat saaneet nähdä maailmaa ja maistaa makeita herkkuja. Hienoa että ovat saaneet kirmata noissa puutarhoissa, joissa ei kasva mitään sattumalta, ei edes rikkaruoho.
VastaaPoistaTaas tulee ajatelleeksi, että kaikkien löytöjen ja kokemusten takana oon paljon vaivan näköä ja viitsimistä.
Kyllä nuo pienet (ja isommatkin) piipertäjät elelevät kotioloissa pitkälti niillä muusseilla ja muulla perusmuonalla. Joskus täytyy tehdä näitä "kerran elämässä" -juttuja.
PoistaOnpa hulppea paikka ja sinä siellä niin hienona :) Nuo herkut näyttää aivan ihanilta, mulle tuli mieleen, että jos on harras ja hiljainen paikka ja hienoja astioita pöydässä niin saisin varmaan kahvikuppineuroosin ja tiputtaisin jonkun kalliin astian lattialle :D
VastaaPoistaKiitos Petra :) Kyllä minuakin hieman kylmäsi käydä tuolla, tällä kertaa en pelännyt niin paljon omasta puolestani, vaan ajattelin, että joku lautanen lentää lattialle lasten toimesta. Mutta pöydälläpä pysyivät!
Poista