Nyt ollaan superarkisten asioiden
äärellä, nimittäin ruokakauppa-asialla liikenteessä. Havahduin
tässä syksyn kuluessa siihen, että olen melkeinpä huomaamattani
luonut järkevän ja toimivan rytmin kauppa-asioiden hoitamiseen.
Nimittäin kahden iskun taktiikan, joka on toiminut melkoisen hyvin.
Mitä nyt välillä tarvitsee käväistä erikoiskaupoissa
täydennyskeikoilla.
Meillä on lähikauppa lyhyen
kävelymatkan päässä, jonka ohi kuljen päivittäin kun vien
lapsia hoitoon. Aiemmin kyseisessä kaupassa tuli asioitua useampia
kertoja viikossa.Välillä hakemassa jotakin täydennystä, toisinaan
jotakin pientä kahvin kaveria saadessani kyläilijöitä ja
toisinaan taas tekemässä isompia ostoksia. Syksyn aikana huomaan
tällaisten käydääs hakemassa -keikkojen vähentyneen
merkittävästi. Ja syy siihen on niinkin yksinkertainen, että olen
alkanut olemaan hivenen suunnitelmallisempi. Mihinkään suunnittele
koko viikon ruokalista kerralla - hommaan en pysty, koska
elämässä pitää olla pientä extemporevaraa, mutta nyt edes
osaviikon kauppalistan hahmotteluun yhdeltä istumalta.
Meille on muodotunut tavaksi käydä
isommassa marketissa lauantaisin tai perjantaisin – toisinsanoen
silloin kuin mies on kotona ja auto saatavissa. Monesti ruokakauppaan
lähtee mies molempien tai toisen lapsen kanssa ja toisinaan minä
yhden tai kahden lapsen kanssa antaen samalla toiselle osapuolelle
hieman vapaa-aikaa. Tällä viikonlopun kauppakeikalla hoidetaan
ostokset viikonlopulle ja yleensä ruokatarpeille keskiviikkoon
saakka.
Tätä nykyä lähikaupassa tulee kotimatkalla koukattua pääsääntöisesti kerran viikossa tekemässä niiden
muutamien puuttuvien päivien ostokset ja yleensä hakemassa
täydennystä hedelmäkoriin ja maitohyllyn. Meillä syödään
kotona pitkälti kasvis- ja kalaruokia. Kanaa tai kalkkunaa yleensä
noin kerran viikossa.
Ruokaostokset meillä siis tehdään
hyvin pitkälti hivenen erityylisissä marketeissa. Irlannissa
asuessa se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niistä saisi aina
niitä tuotteita kuin tarvitsisi tai haluaisi vaan silloin tällöin
käännytään erikoisliikkeiden puoleen.
Leivän syöminen meidän perheessä on
vähentynyt huimasti Irlantiin muuttamisen myötä. Vaaleaa leipää
on juurikaan osta, mutta jos mieli tekee hivenen tummempaa leipää
edellyttää se käyntiä jossakin pikkukaupungin monista
terveyskaupoista, joiden hyllyiltä saa Realin tyyppistä ruisleipää.
Terveyskaupoista tulee haettua myös esimerkiksi soijarouhetta, joita
ei tavallisten markettien hyllyllä ole tarjolla. Monessa
terveyskaupassa myydään muuten myös Pandan lakua.
Pienessä ekokaupassa käyn asioimassa
aina silloin kun käsitiskiaine on loppumassa. Olemme eläneet monta
vuotta kahden tiskiainepullon taktiikalla. Ekokaupassa voi nimittäin
käydä täyttämässä oman tiskiainepönikän. Samalla
ekokauppareissulla tulee yleensä ostettua lähialueilla kasvatettuja
luomuvihanneksia ja monesti koriin sujahtaa jotakin muutakin
ruokatarvetta.
Kalakaupoissa tulee asioitua useamman
kerran kuussa. Markettien kalavalikoima on melko suppeaa, mutta
kalakaupoissa on sitäki paremmat tarjonnat. Isona bonarina on, että
näissä kaupoissa merenelävät ovat lähellä pyydettyjä.
Grillauskaudella tuli asioitua usein läheisessä lihakaupassa, jonka
lammasvartaat hävisivät hetkessä perheen muiden jäsenten suuhun.
Sitten on yksi tuote, jota ei tarvita
kovin usein, mutta kun tarvitaan on aika suunnata johonkin
pikkukaupunkimme Puolakaupoista. Nimittäin korppujauhot. Puolalainen korppujauho on koostumukseltaan samanlaista, jota Suomessa myydään Muissakin
kaupoissa on tarjolla korppujauhoja, ne eivät vastaa omaa
käsitystäni korppujauhoista, sillä ovat sellaisia pieniä pehmeitä
vaaleanleivän paloja, joita myydään kauppojen kylmähyllyissä.
Kuinka sinä hoidat ruokaostokset –
kerralla koko viikon setin vai käyt hakemassa jotakin silloin kun
tarvitaan? Entä onko kauppapaikkasi pääasiassa jokin marketti,
erikoiskaupat, torit vai kenties nettikauppa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kiva kun kommentoit!