Lähtö, siihen valmistautuminen ja muuttaminen. Nyt niistä alkaa olemaan jo näkyviä todisteita.
Olen käynyt läpi paparipinoja,
selaillut vanhoja syntymäpäiväkortteja, käynyt pinotolkulla
lasten vaatteita läpi ja blokannut sieltä eri osoitteisiin menevää
tavaraa. Kotiin on ilmestynyt erinäisiä kasoja ja nyssäköitä.
Tavaroita, jotka menevät kirpparille, tavaroita, jotka vien
kaverille tai naapurille. Osa tätä emme enää tarvitse
tavarasta on kulkeutunut seuraavaan määränpäähänsä ja osa
nötköttää vielä omassa nyssäkässään, nojaten reppanana
yläaulan seinää vasten. Kävimme eilen naapureilla kahvilla ja
kyselemässä heidän tarpeistaan yhdelle sun toiselle tavaralle
grillihiilistä ja viherkasveista lähtien. Tosin vitsaillen perään,
että ihan sama mitä sanotte, tulette löytämään rojukasan
takapihaltanne varustettuna terveisin parhaat naapurit -postikortilla.
Ovat onneksi huumori-ihmisiä.
Kolme vuotta sitten olimme saman
äärellä. Mukaan lähtevät tavarat oli pakattu ja lähdössä
kohti uutta määränpäätä. Ellen nyt ihan väärin muista,
saatoin tuolloin muistutella itselleni jotakin tavaran
hamsteroinnista. Ei tainnut mennä viesti sillä kertaa ihan
jakeluun. Kolmen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna elintilamme
on kasvanut ekspotentiaalisesti, näin tuntuu käyneen myös tavaran
kanssa. Irlantiin muuttaessa leluja oli mukana jokin pieni säälittävä
laatikollinen – nyt en edes tiedä kuinka monta laatikkoa ne
tulevat muuttokuormasta viemään.
Tavara on tietysti vain yksi osa tätä
säätöä. Samalla tunteen muutosta jylläävät voimakkaina
taustalla. Kävin kirjastosta lainaamassa Nappulalle muutamia
muuttoon liittyviä kirjoja, joiden kautta olemme yrittäneet
selittää tulevaa. Lapsille tämä on kuitenkin ainoa koti ja
asuinpaikka, jonka he muistavat tai tietävät.
Irlantilaisten ei se oo niin
justiinsa -asenteen tietäen, olemme tarkoituksella jättäneet
klappia siihen kuin muuttokuormamme lähtee siihen kuin koti tulee
luovuttaa ja jälleen siihen kuin lähdemme itse maasta. En jaksa
uskoa, että kaikki tulee menemään ihan sukkana sisään, ainakaan
jos näiden tapahtumien välillä ei olisi välipäiviä. Viime
viikolla muuttofirman edustaja kävi tekemässä katsauksen siitä
kuinka paljon tavaraa meiltä on lähdössä. Reilu viisikymppinen
mies rupatteli tietysti mukavia ja luritteli lapsille tarinoita,
mutta kun pääsimme varsinaiseen aiheeseen aloin haistamaan pientä
palaneen käryä. Esimerkiksi kysymykset siitä milloin olemme
muutamassa ja kuka pakkaa tavarat olivat selkeästi aivan uutta
tietoa muuttomiehelle. Näistä ja muista oli sovittu jo hyvän aikaa
takaperin suomalaisen muuttofirman kanssa, joka käyttää
yhteistyökumppaniaan Irlannin päässä. Tavarakatsauksen päätteeksi
merkkasin sovitun muuttopäivän ja kellonajan seinäkalenteriin –
ihan siitäkin huolimatta, että olen hieman skeptinen hoituuko homma
oikeasti silloin.
Toinen huvittava seikka, mikä nyt ei
liity millään lailla muuttamiseen vaan kurssiin, jota kävin
kahtena iltana viikossa menneen syksyn ajan. Kurssi laajoine
tehtävineen ja lopputesteineen tuli määränpäähänsä viime
viikolla. Koska omaa CV:tä pitäisi hioa kuntoon kysyin kurssia
ohjanneelta opettajalta milloin saamme kurssitodistukset. En
uskonut korviani ensimmäisellä kerralla, vaan esitin saman kysymyksen
kolmeen kertaan. Vastaus oli nimittäin lokakuussa 2020! Lähes vuosi
kurssin suorittamisen jälkeen. Näin ne hommat hoituvat taas omalla painollaan. Tämän kuultuani päätin, että
palaan viimeistään silloin Irlantiin, kurssin päätösseremoniaan
ja hakemaan paperini.
Onnea muuttoon ja uuteen alkuun Suomessa. Kyllä ne tavaratkin ennen pitkää saapuvat oikeaan osoitteeseen. Mihinkäs tässä kiire, valmiissa maailmassa! Mukava on olllut seurata teidän elämää täällä Irlannissa.
VastaaPoistaKiitos Saara!
PoistaMielellään olisin jatkanut vielä Irlannin kuulumisten kertomista, mutta aika aikansa kutakin - niinhän se taitaa mennä.
Jotenkin tuntuvat tästä blogista Irlannin kuviot tutulta. Mielenkiintoista kuulla, kuinka kauan tavarat reissaavat ennen Suomeen saapumista.
VastaaPoistaHaikeus värittää varmasti Irlannissa olemista koko loppuajan, myös joulun.
Lapsilla on ollut Suomessa kesä ja vähän vaatetta. Paluu osuu pimeimpään aikaan. Varmaankin ympärillä on ymmärtäviä ihmisiä kotona ja päiväkodissa.
Kolme-neljä viikkoa taitavat tavarat olla ennakkoarvion mukaan matkalla.
VastaaPoistaJa oikeassa olet, haikeaa on nämä viimeiset viikot. Toivottavasti Suomessa olisi lunta tammikuussa, helpottaisi vähän paluuta.
Kiitos kommentistasi!