Tule jo kevät!

Olen kuullut jo niin monen suusta, että kevät on tosi ihanaa aikaa Irlannissa. Nyt on maaliskuu. Missä se kevä on? Kyselee malttamaton emäntä.

Narsissit kyllä jo kukkivat kauniisti ja puissa alkaa olemaan pieniä silmuja. Mutta piiskaavan kylmää sadetta, hyytävää tuulta ja raekuuroja on silti piisannut. Viime yönä oikeasti mietin, että kohta joitakin osia lähtee irti tästä töllistä kun tuuli oikein näytti voimiaan Atlantin suunnalta. Taisi kuitenkin vain päätyä kaatamaan ryminällä naapurin rouvan roskikset. Ja jossakin vaiheessa sain minäkin unen päästä kiinni.

Nuo tuuliset viileät päivät tuntuvat täällä sisälläkin. Eristeitä kun ei taloista löydy ja ulko-ovien alla on raot, niin pääseehän se viima meille sisällekin kyläilemään. Sisällä vallitseva kalseus ja se, että vähintään kerran viikossa olen onnistunut kastelemaan itseni vedenpitävästä takista huolimatta on tehnyt valitettavasti tehtävänsä myös sen osalta, että lähes jatkuvasti on pieni nuha päällä. Tämä tila on vaikuttanut myös siihen, etten ole vieläkään päässyt aloittamaan kunnolla liikunnan harrastamista. Epäsäännöllisen säännöllisesti (niinä ei-nuhaisina viikkoina) tehtyjä juoksulenkkejä lukuun ottamatta.

Tänään kastuessani taas kerran pyörämatkalla tuli jostakin mieleeni Mikko "Peltsi" Peltolan viime vuoden lopulla Marja Hintikka Live -ohjelmassa tokaisema lausahdus: "En valita asioista, joille en voi mitään, kuten säästä". Ei ehkä mennyt ihan sanatarkasti noin, mutta ajatus oli kuitenkin tuo. Yritän pitää tuon hienon ohjenuoran mielessä ja jatkaa malttamattomana kevään odotusta, sateista huolimatta.