Arjen peruskauraa

Niin, ne arjen todelliset askareet kuten ruokakaupassakäynti on täälläkin hoidettava.

Työskentelin aikoinaan opiskelujen ohessa ruokakaupassa sekä ennen niitä monen monta kesää jääkapissa eli kaupan maitotiskin takana. Ehkä tämän historian vuoksi olen aina omalla kierolla tavalla nauttinut kaupassa käynnistä ulkomailla ja tutkaillut erilaisia tuotteita. Kun on aikansa viettänyt uudessa paikassa, alkaa se hohto ruokakaupassa käynnistä pikkuhiljaa hävitä.

Kotona olevana hoidan 95% meidän talouden ruokaostoksista. Välillä pyydän miestä kurvaamaan kotimatkalla kaupan kautta ja tuomaan jotakin isompaa tai painavampaa tullessaan. Ja joskus käymme viikonloppuisin porukalla kaupassa. Paljolti olemme kuitenkin yrittäneet käyttää ne yhteiset ajat muuhun, kun se kerran on mahdollista.

Hintatasosta ja tarjonnasta

Irlannin ruoan hintataso oli minulle yllätys, valitettavasti negatiivinen sellainen. Ainahan sitä puhutaan, että ruoka on Suomessa kallista ja sen saman olen kyllä todistanut matkustellessa. Oletin siten, että tuo joka päiväinen vatsantäyte olisi täällä huomattavasti edullisempaa, vaan eipä ole. Mielestäni hinnat ovat hyvin samoissa lukemissa kuin Suomessa. Toki niin, että jotkut tuotteet ovat täällä edullisempia ja sitten taas toiset kalliimpia. Mitään euron tarkkaa vertailua en ole tehnyt. Tämä perustuu lähinnä mututuntumaan, siitä että kauppakuittien loppusumma on ollut kutakuinkin sama molemmissa maissa. Suomessa ruoan alv on 14% ja Irlannissa se heittelee tuoteryhmäkohtaisesti nollan ja 23% väliltä.

Taloudessamme käytetään maasta riippumatta pitkälti samankaltaisia tuotteita; maitoa, puuroa, vihanneksia ja hedelmiä kuluu paljon. Leipää täällä tulee ostettua vähemmän kuin Suomessa.

Yllätyksekseni kala on täälläkin hinnakasta, vaikka ollaankin meren ympäröimänä. Kaupan tiskiltä löytyy verrattain vähän lohta. Suurimman osan haukkaavat turska ja muut sen kaltaiset vaaleat ja hieman mauttomat kalat – mikäli minulta kysytään. Kaiken kaikkiaan isommissakin marketeissa kalatiskit ovat pienempiä kuin vastaavankokoisissa suomalaisissa kaupoissa. Isompana erona voisin mainita myös juusto- ja maitotuotevalikoiman oleva kapeampi kuin mihin Suomessa on tottunut. Ja se nyt ei yllättänyt, että lihankorvikkeet ovat täällä vähissä – Suomessa oli sen osalta tottunut varsin laajaan valikoimaan nyhtiksineen ja härkiksineen. Sen sijaan kaikenlaista snäksi ja välipalatarjontaa tältä saarelta löytyy senkin edestä.

Jokaisesta isommasta kaupasta tuntuu löytyvän puolahylly tai vähintäänkin paljon puolalaisia tuotteita. Meidänkin pikkukaupungista löytyy lisäksi erikseen ainakin yksi puolakauppa eli puolalaisten ylläpitämä ruokakauppa. Paljon puolalaisia tässä maassa asuukin.

Lähikauppa

Minun tulee pitkälti asioitua Lidlissä, ihan siitä syystä, että se on meitä lähinnä oleva kauppa. Sinne lykin Nappulan rattaissa. Lähestyessämme kauppaa etuvasemmalta kassan Veronizka ja Mohammed varmaan ajattelevat, että tuolta se köyhä yksinhuoltajaäiti taas tulee. Kävelee aina kauppaan (= ei varaa autoon) ja lapsella on aina joku keppi tai kivi kädessä (= onnettomat lelut). Kuulun siis selkeään vähemmistöön, varmaan 99% käy autolla kaupassa.

Tuossa lähiLidlissä minua hämmästytti alkuun metrinmittainen metallikaukalo, joka paljastui myöhemmin leivän viipalointikoneeksi. Ruokatarpeiden lisäksi tuosta lähikaupasta on tullut raahattu kotiin kaikenlaista omakotitaloasujaa helpottavaa hyödykettä, kuten harava, puutarhahanskat, kukan siemeniä, pensaan taimia ja jopa polttopuita.

Se etu näissä Irlannin kaupoissa on Suomeen verrattuna, että viinit ja viskit saa saman katon alta, vaikken tuon viimeksi mainitun juoman ystävä olekaan.

Suurin stressin aihe kaupassakäynnissä on niin sanotut lyhyet kassat. Eli kassa käytännössä loppuu heti kassakoneen ja myyjän jälkeen. Aina tulee siis julmettu kiire pakata. Näiden kuukausien aikana on onneksi kehittynyt melko hyvä toimintatapa. Kolmen litran maitotönikkä rattaiden pohjalle ja sitten kiireen vilkkaa muita tavaroita kangaskasseihin ja välillä hätäpäissään rattaiden kuomun päälle. Viimeinen silaus hoidetaan kuitenkin loitompana kassoista.

Kaupasta lähtiessä on aina luvassa Nappula tärkein tehtävä eli painaa ovensuussa olevan "kuinka tyytyväinen olit palveluumme" -koneen painiketta, jossa on neljä naaman kuvaa supertyytyväisestä hapannaamaan. Ja koska jotkut asiat eivät koskaan muutu, toteaa hän aina napin painamisen jälkeen "Kaupasta piip".