I niin kuin iiri

Iiri on Irlannin, siis tämän Irlannin Tasavallan ensimmäinen virallinen kieli. Kielelle kävi hassusti kuitenkin jo satoja vuosia sitten. Ensin englantilaiset hallitsivat maata ja toivat tilalle oman kielensä. Tämä tapahtui jo 1600 -luvulla. Myöhemmin 1800 -luvun loppupuolella iski suuri nälänhätä, jonka seurauksena suuri osa väestöstä kuoli tai muutti siirtolaiseksi muualle, pääosin Amerikkaan ja muihin englanninkielisiin maihin. Tämän myötä kuoli myös iirin kieli. Tai ainakin melkein.

Kielelle alettiin antamaan myöhemmin tekohengitystä ja sen asema nousi niiden toimien myötä. Tätä nykyä Iiri on jopa Euroopan Unionin virallinen kieli. Sen aseman se sai kymmenen vuotta sitten. Siitä huolimatta iiri on vähemmistökieli, jota käytetään vähän. Maan 4,6 miljoonasta asukkaasta sitä puhuu äidinkielenään noin reilut 30 000 asukasta. Iirin kielisiä alueita on eniten länsirannikon maaseudulla.

Vähemmistökielen asemasta huolimatta jokaisen irlantilaisen on opiskeltava iirin kieltä koulussa. Sillä on siinä mielessä samankaltainen asetelma kuin Suomen "pakkoruotsilla". Tosin iiriä ei tämän maan rajojen ulkopuolella tarvita.

Meidänkin pikkukaupungista löytyy erikseen iirinkielinen koulu, sekä muutamia päivähoitopaikkoja.

Miten iiri näkyy minulle?

Käytännössä se nimenomaan näkyy. Kaikki tienviitat ja kyltit on kirjoitettu ensin iiriksi ja sitten englanniksi.

Valtion virastoissa ja virallisia asioita hoitaessa iiriltä ei voi välttyä. Itse törmäsin iiriin ensimmäisen kerran kunnolla - jos jätetään nuo tienviitat pois laskuista – kun olin anomassa itselleni Irlannin henkilönumeroa. Jännitin ehkä hieman muutenkin, kuinka kaikki sujuu ja siinä kun sitten virastonsetä iski minulle tiskinsä edessä pumaskan hakupapereita täytettäväksi, oli kauhistunut ensireaktioni Enhän mä ymmärrä mitään, mitä tässä kysytään! Se oli iiriä se, seuraavalla rivillä sama kysymys esitettiin englanniksi. Tämän jälkeen osasi emäntäkin kirjoittaa nimensä ruudukkoon.

Kenenkään en ole – ainakaan tietääkseni - kuullut iiriä puhuvan, noin niin kuin oikeassa elämässä, vaikka melko lailla kielirajan liepeillä asummekin. Iiriä kyllä kuulee televisiossa ja radiossa. Irlannissa on yksi iirinkielinen TV -kanava ja meidän paikallisradiossa luetaan ainakin kerran päivässä iirinkieliset uutiset. Minun korvaani tuo kelttiläisiin kieliin kuuluva iiri kuulostaa lähinnä pehmeältä.

Kirjastossa iirinkielistä kirjallisuutta on tarjolla jonkin verran. Oman lähikirjaston tutkailuretken tuloksena olen sitä mieltä, että lasten kirjoja oli tarjolla enemmän kuin aikuisten opuksia.

Muutamat hassut sanat, joita iiriksi osaan ovat Trá Lí Tralee eli kaupunki, jossa asumme. Garda on poliisi ja bruscar roskis. Sanat, joista ihan oikeasti on hädänhetkellä ollut hyötyä niin minulle kuin varmasti jollekin muullekin turistille ovat Mná ja Fir. Nuo ovat vessamerkinnät, joihin törmää varsinkin pubeissa ja muissa vanhantyyppisissä ravintoloissa. Arvatkaapa kumpi on kumpi?

Oma muistisääntöni tähän on: päinvastoin kuin olettaisi.
Eli Fir :stä löytyy pisuaari ja Mná :n sopii emännänkin mennä.


Tässä vielä kappale iirinkielistä musiikkia.
Miltäs kuulostaa?