Tapa, johon olen Suomessa tottunut
pikkulasten syntymäpäivien kohdalla, on mennyt aika samalla
kaavalla. Synttärit vietetään kotona. Kahvitellaan, syödään
kakkua ja pientä suolaista. Paikalla ovat lapsen isovanhemmat, kummit
ja mahdollisuuksien mukaan lapsen sedät ja tädit sekä mahdolliset
serkut. Näin se on meillä toiminut, samoin kuten kummilapsillani ja
lähipiirissä.
Siksipä olin hyvin hämmästynyt kun
saimme taannoin kutsun eräille yksivuotissyntymäpäiville. Olin
kyseistä lasta ja äitiä nähnyt siihen mennessä vain muutaman
kerran. Isät olivat myös tervetulleita juhliin. Tosin paikalla
taisivat olla vain meidän ulkomaalaisten naisten miehet. Mutta
menimmehän me koko porukka, kun kerran kutsuttiin. Synttärit
vietettiin perheen kotona maatilamaisessa miljöössä. Tarjottavia
makeuksia oli varmasti ainakin kymmentä eri sorttia. Kaveriaikuisia
paikalla oli yli parikymmentä ja lapsia ainakin toinen mokoma.
Hulinaa
siis riitti.
Toiset yksivuotispäivät, joihin
otimme osaa vietettiin paikallisessa Hoplopissa. Hurlum hei ja
hulinaa! Taisivat kaikki sisäleikkipuiston kabinetit olla varattu
synttärijuhlijoille. Näissäkin juhlissa vieraita oli kutakuinkin
sama määrä kuin edellisissä. Synttärisankarin isä totesikin
minulle huvittuneena: "En edes tiennyt, että lapsellani on näin
paljon kavereita". Niinpä, mitäpä ne työssäkäyvät isät
tietäisivät, mitä lapset ja vaimot päiväsaikaan touhuavat.
Kotiin lähtiessä molemmilta synttäreillä lapsille annettiin vielä
give away -lahja. Mitäköhän termiä siitä käytetään suomeksi?
Omat kokemukset perustuvat tähän
mennessä vain pienten lasten syntymäpäiviin. Mutta tuskin niitä
sen pienemmällä konseptilla vietetään myöhemminkään, kun
tottuvat isoihin kuvioihin pikkulapsesta saakka. Naapurin pojille
pystytettiin syntymäpäiviä varten takapihalle pomppulinna. Tuntuu
olevan varsin yleinen tapa tuokin. Valitettavasti juuri tuona(kin)
päivänä tuli rankkoja sadekuuroja, joten en tiedä miten
varsinaisten juhlien kävi.
Näiden muutamien juhlien jälkeen olen ymmärtänyt paikallisten synttäreiden jujun. Vaikka synttäreitä vietetään isosti ja juhliin on tilattu varta vasten lapselle suunniteltu kakku, ei ykkössijalla mielestäni ole niinkään vuosia täyttävän lapsen juhliminen, vaan saada koolle iloinen joukko ihmisiä viettämään mukavaa päivää yhdessä. Ja hei, kyllä se tuollaisella konseptilla toimii!
Olen silti salaa iloinen, että
Nappulan syntymäpäivät ovat kesällä, jolloin olemme Suomessa.
Saa vetää juhlat matalalla profiililla ilman järjettömiä
järjestelyitä ja syödä kotikutoisesti tämän antipaakariemännän
tekemää lässähtänyttä kakkua.
Kauan sitten ruokakaupan kassahenkilö sanoi: "Otan osaa", kun totesi ostoksista, että lasten syntymäpäiväjuhla oli tulossa. Oma olo oli päinvastainen: syntymäpäivät olivat kiva juttu! Lukiessani suureellisista valmisteluista, melkein kilpavarustelusta, tuo kaukainen lause tuli mieleen. Olin myös ostamassa ulkomaalaisen miniän kanssa give away-lahjoja. Suomessakin kouluiäisten syntymäpäiviin nuo jutut kuuluvat. Onneksi kummeja, isovanhempia ja sen sellaisia ei tarvitse lahjoa lähtiessä!
VastaaPoistaJuuri eilen olin lämminhenkisessä, suomalaisessa juhlassa, jossa yksivuotias sai olla enemmän suvun rakkauden, kuin tavaran piirittämä. Pikkuisesi saakoon kotimaassaan näköisensä, herttaiset juhlat, jossa voi kakku lässähtää, mutta ei tunnelma!
Tokipa tuo syntymäpäivien "osanotto" on kiinni minkätyylisistä juhlista on kyse. Mennäänkö suureellisesti vai riittääkö vähempi.
PoistaNuo kaverilahjat (sain hyvän vinkin suomenkieliseen ilmaisuun) ovat ihan ymmärrettävä osa koululaisten synttäreitä, mutta pikkuiset pärjäisivät varmasti ilmankin.