Rantalenkki

Kesän aikana tuli liikuttua luvattoman vähän. Muutamia hassuja juoksulenkkejä, joitakin uintikilometrejä ja jokunen puistojumppa. Toki tavaraa tuli rahdattua paikasta toiseen ja bodailtua mööpeleiden siirron kanssa, mutta summa summarum vähiin jäi sellainen oikea liikunta.

Irlantiin palatessa on tullut käytyä muutamalla juoksulenkillä. Hyötyliikuntaa täällä tulee harrastettua melko lailla, kun kävelee tai pyöräilee paikasta toiseen. Silti keho ja mieli odottelevat jo levottomina sellaisen kunnollisen, säännöllisemmän liikunnan jatkamista.

Aamupäivällä pääsin toteuttamaan pienen ihmisen pienen toiveen, joka on ollut mielessä jo viime talvesta saakka. Nimittäin juoksemaan rannalle! Ei siis paljon vaadittu. Muuta kuin sopiva sää, autokyyti ja lapsenvahti. Tänään lykästi kaikkien kanssa.

Tie rannalle tai tarkemmin ottaen rannalta pois.

Kävimme meille täysin uudella rannalla. Olen huomannut aiemmin kyseiselle rannalle ohjaavan kyltin tienposkessa, mutta emme ole tulleet siellä aiemmin käyneeksi. Sijaintinsa puolesta veikkaisin, että tästä saattaapi tulla meidän uusi suosikkiranta. Lähiranta nyt ainakin. Autolla kun tuonne hurautti vain viidessätoista minuutissa. Sinänsähän tuo olisi arkisinkin pyöräiltävän matkan päässä, mutta liikenne kapealla ja pientareettomalla tiellä on sen verran vilkasta etten uskalla pyörällä Nappula kyydissä lähteä sitä testaamaan.

Vaikka Tralee, jossa asumme, rajoittuu Atlanttiin, ei ihan vieressä ole rantoja. Merenranta tai oikeastaan merenpohjukka on kyllä kävelymatkan päässä meiltä, mutta päiväsaikaan eli laskuveden aikaan vesi on kaukana rannasta ja ranta on lähinnä liejuista kivikkoa. Sen vuoksi rannalle pitää lähteä varta vasten.

Juoksupuuhia silmällä pitäen paras aika tulla rannalle on aamun ja alkuiltapäivän välillä, silloin kun on laskuveden aika. Myöhemmin iltapäivästä vesi alkaa nousemaan ja varsinkin matalilla rannoilla hiekka peittyy melkoisen nopeasti, jolloin rannan hiekkaosuus jää kovin kapeaksi ja monesti ylempänä rannalla alkaa olemaan kivikkoista.

En ole nähnyt vielä tähän mennessä merta täällä kertaakaan niin tyynenä kuin tänään. Ei tuulta, eikä edes laineita juuri nimeksikään. Täydellistä! Hiekkarantaakin tuntui jatkuvan mutkien jälkeen aina vain pidemmälle ja pidemmälle. Nappula ja mies jäivät leipomaan hiekkakakkuja ja keräämään simpukoita, kun tämä emäntä lähti laittamaan tossua toisen eteen. Ja tekipä vaan eetvarttia, tunnin juoksulenkki rannalla kerrassaan mainiossa säässä, meren tuoksuja haistellen. Jalan alla juuri sopivasti joustava hiekka on vieläpä niin hyvä juoksualusta. Ihan toista kun tuo asvaltti, jota pitkin täällä joutuu muuten juoksentelemaan. Tämä on niitä juttuja, jotka tulee laittaa "tarttee toteuttaa toistekin" -listalle.

Tällä juoksulenkin energialla on hyvä jatkaa viikonloppua!