Syksyn värejä ja ällötyksiä

Siitä huolimatta, että olen kevät-kesäihminen olen aina pitänyt kuulaista syyspäivistä. Sellaisista, kun aurinko heittelee ilmoille kirkkaita valonsäteitään, ilma on syksyisen raikas, puut ovat parhaassa väriloistossaan ja lehtimetsässä on ihastuttavaa kahistella menemään. Niitä sellaisia syyspäiviä on osunut muutama tälle viikolle. Ihan tuolle värikkäälle kahina-asteelle ei olla vielä päästy, sillä puiden lehdet ovat vielä pitkälti vihreitä. Osa toki kellastunut, osa muuttunut saman tien ruskeaksi ja tippunut pois puusta. Sentään jotakin väri-iloitteluakin on näköpiirissä. Pohjolaan verrattuna ilma on täällä lähes aina niin kosteaa, ettei sellaisia samanlaisia raikkaita syyspäiviä ole noin vain ollut tarjolla. Vaikka puissa on vielä lehtiä olen kerran haravoinut pihamme. Ja sen kanssa sopiikin olla sukkela, lähes aina läsnä oleva tuuli nimittäin riepottelee lehtikasan silmän käänteessä leviäksi, ellei sitä ala keräilemään samoin tein. Tai jos ei tuuli, niin vähintäänkin tuo kaksivuotias apuri.

Syksyn tullen pihaan luikerrelleet vallan mehukkaan kokoiset etanat ovat herättäneet ällötystä. Nyt en puhu sellaisista kotiloaan kantavista kavereista vaan sellaisilta ison miehen peukalon kokoisista limanuljaskoista. Ne luikerot ovat pistelleet surutta istuttamiani kukkasia poskeensa, luikertelevat pitkin seiniä ja lymyävät ruohikossa. Aika monen yli olen hurauttanut ruohonleikkurin kanssa ja lopputulos muistuttaa lähinnä limaisia nakinsiivuja nurmikolla.

Olen jo muutamassa aiemmassakin blogitekstissä viitannut hämähäkkeihin. Nyt syksyn tullen hämähäkkien määrä tuntuu kasvaneen ihan räjähdysmäisesti ja seittejä on viritelty kaikkialle, niin ulos kuin sisälle. Milloin niitä on ilmestynyt ruokakaappiin, milloin oven yläkarmiin, milloin lamppuihin. Nyt kun kaupat pursuavat halloween -rekvisiittaa (joulukrääsän ohella), niin voin todeta, että meiltä nuo koristeet näyttävät löytyvän omasta takaa.

Kai se on tämä Irlannin sopivan kostea ilmasto, joka kutsuu hämähäkkejä luokseen. Uutisistakin bongasin jutun, jonka mukaan Irlannissa on tänä vuonna poikkeuksellisen runsas hämähäkkivuosi. Vallan mukavia uutisia! Pääosa hämähäkeistä on pieniä, sellaisia nuppineulan pään kokoisia kutojia. Mutta nyt syksyn tullen tilaa ovat ottaneet haltuun myös oikeasti isot, sellaiset melkein pikkulapsen kämmenen kokoiset kuusijalkaiset. Niiden rinnalla Suomen lukit vaikuttavat lähinnä leppoisilta. Vaikken varsinaisesti hämähäkkikammoinen olekaan, voitte varmasti arvata reaktioni, kun tuollainen kaveri lymyää illalla kylppärissä tai aamulla portaikossa. Näiden useampien ei niin mieluisten kohtaamisten jälkeen olen säikähtänyt useaan otteeseen Nappulan pientä muovista Haisuli -hahmoa, joka tykkää myös majailla milloin missäkin lattiannurkassa.