Siitä huolimatta, että olen
kevät-kesäihminen olen aina pitänyt kuulaista syyspäivistä.
Sellaisista, kun aurinko heittelee ilmoille kirkkaita valonsäteitään,
ilma on syksyisen raikas, puut ovat parhaassa väriloistossaan ja
lehtimetsässä on ihastuttavaa kahistella menemään. Niitä
sellaisia syyspäiviä on osunut muutama tälle viikolle. Ihan tuolle
värikkäälle kahina-asteelle ei olla vielä päästy, sillä puiden
lehdet ovat vielä pitkälti vihreitä. Osa toki kellastunut, osa
muuttunut saman tien ruskeaksi ja tippunut pois puusta. Sentään
jotakin väri-iloitteluakin on näköpiirissä. Pohjolaan verrattuna
ilma on täällä lähes aina niin kosteaa, ettei sellaisia
samanlaisia raikkaita syyspäiviä ole noin vain ollut tarjolla.
Vaikka puissa on vielä lehtiä olen kerran haravoinut pihamme. Ja
sen kanssa sopiikin olla sukkela, lähes aina läsnä oleva tuuli
nimittäin riepottelee lehtikasan silmän käänteessä leviäksi,
ellei sitä ala keräilemään samoin tein. Tai jos ei tuuli, niin
vähintäänkin tuo kaksivuotias apuri.
Syksyn tullen pihaan luikerrelleet
vallan mehukkaan kokoiset etanat ovat herättäneet ällötystä. Nyt
en puhu sellaisista kotiloaan kantavista kavereista vaan sellaisilta
ison miehen peukalon kokoisista limanuljaskoista. Ne luikerot ovat
pistelleet surutta istuttamiani kukkasia poskeensa, luikertelevat pitkin seiniä ja lymyävät
ruohikossa. Aika monen yli olen hurauttanut ruohonleikkurin kanssa ja
lopputulos muistuttaa lähinnä limaisia nakinsiivuja nurmikolla.
Olen jo muutamassa aiemmassakin
blogitekstissä viitannut hämähäkkeihin. Nyt syksyn tullen
hämähäkkien määrä tuntuu kasvaneen ihan räjähdysmäisesti ja
seittejä on viritelty kaikkialle, niin ulos kuin sisälle. Milloin
niitä on ilmestynyt ruokakaappiin, milloin oven yläkarmiin, milloin
lamppuihin. Nyt kun kaupat pursuavat halloween -rekvisiittaa
(joulukrääsän ohella), niin voin todeta, että meiltä nuo
koristeet näyttävät löytyvän omasta takaa.
Kai se on tämä Irlannin sopivan
kostea ilmasto, joka kutsuu hämähäkkejä luokseen. Uutisistakin
bongasin jutun, jonka mukaan Irlannissa on tänä vuonna
poikkeuksellisen runsas hämähäkkivuosi. Vallan mukavia uutisia!
Pääosa hämähäkeistä on pieniä, sellaisia nuppineulan pään
kokoisia kutojia. Mutta nyt syksyn tullen tilaa ovat ottaneet haltuun
myös oikeasti isot, sellaiset melkein pikkulapsen kämmenen kokoiset
kuusijalkaiset. Niiden rinnalla Suomen lukit vaikuttavat lähinnä
leppoisilta. Vaikken varsinaisesti hämähäkkikammoinen olekaan,
voitte varmasti arvata reaktioni, kun tuollainen kaveri lymyää
illalla kylppärissä tai aamulla portaikossa. Näiden useampien ei
niin mieluisten kohtaamisten jälkeen olen säikähtänyt useaan
otteeseen Nappulan pientä muovista Haisuli -hahmoa, joka tykkää
myös majailla milloin missäkin lattiannurkassa.
Haa, noita ötököitä en kyllä kaipaa! Keskisormen pituisia ja paksuisia etanoita jotka limaavat ja syövät kaiken, ja valtavia ruskeita hämähäkkejä, joita voisi erehtyä luulemaan tarantelloiksi. En totisesti ole nähnyt 3 viikon aikana yhtään hämähäkkiä enkä etanaa Suomessa. Varmaan talven kylmyys pitää ne vähäisisä ja pieninä ; ) Ihanaa Suomessa on myös se, ettei koskaan tuule! Ja sateenvarjolla selviää kuivana, koska sade tulee vertikaalisesti eikä horisontaalisesti kuten Irlannissa. En vaihda!
VastaaPoistaEnpä ihmettele, kukapa tuollaisia ällööttiäisiä kaipaisi. Ja tosiaan hämähäkit ovat vuoden edetessä vain kasvattaneet kokoaan.
PoistaEikö olekin ihanaa kuin sade tulee vain ylhäältä? Eikä satunnaisesti ihan mistä suunnasta sattuu :) Nauti Suomen syksystä!
Meillä päin Suomea kyllä tuulee ja sade tulee sen mukana milloin mistäkin suunnasta. Tuulee välillä niin paljon, että liiketunnistimet sytyttävät ulkovaloja pitkin yötä.
VastaaPoistaOnhan sillä tietysti eroa asuuko sisä-suomessa vai rannikolla. Rannikkokaupungissa asuneena voin silti sanoa, että sateet ja tuulet ovat täällä ison meren rannalla huomattavasti vaihtelevamammat ja rankemmat kuin Suomessa.
Poista