Lomalle lomps

Irlannissa on pukannut lämpöä ja aivan mahtavia kesäkelejä jo ties kuinka monta viikkoa. Käsittämätöntä, sanovat paikallisetkin. Ja kieltämättä itselläkin on ollut sellainen olo, kun olisi ihan eri maassa kun missä on viimeiset puolitoista vuotta viettänyt. Sateesta ei ole nimittäin ollut tietoakaan aikoihin. Nurmikko on meidänkin pihalla muuttunut vihreän sijaan kellertäväksi. Maassa on annettu "turhan vedenkäytönkielto", joka koskee muun muassa auton pesemistä. Älkääkä kysykö mihin ne sadevedet menevät, jota normitilanteessa tihkuu lähes päivittäin taivaalta. Melkoista vuotta siis eletään, talvella täällä oli paikallisesta näkökulmasta ennätysluminen talvi ja tälläistä lämpöaaltoa ei ole ollut sitten 80 -luvun. 

Vaikka näihin lämpimiin aurinkokeleihin jäisi vielä mielellään oleilemaan, ollaan täällä siitä huolimatta pakkaustouhuissa. Sinänsä reissun ajankohta osuu hyvään saumaan, että ennen reissua pestävät pyykit kuivuvat näillä säillä ennätystahtia. Meillä on edessä muutamat viikot Suomen suvea. Toivottavasti sielläkin saisi nauttia aurinkoisista kesäsäistä. Tällaisina lämpiminä päivinä ei oikein osaa pakata pitkälahkeisia kamppeita kassiin kun mieli on shortseissa ja sandaaleissa.

Suomessa suunnitelmissa on yhdet jos toisetkin treffit ja Paddylle järjestämme ristiäiset. Sitten on toki yhtä jos toista hoidettavaa asiaa, muun muassa hammaslääkärikäyntejä. Toivottavasti ohjelmista huolimatta luvassa olisi muutamia ihan vaan rauhallisia chillailupäiviä. Omalla henkilökohtaisella listalla on ainakin saunominen, tuoreen ruisleivän matustaminen, leppoisa kävely Aurajokirannassa, käynti jokilaivalla ja jos vaikka oikein hyvällä tuurilla saisi nukuttua muutamat kunnon yöunet.

Tämän myötä blogi vetäytyy pienelle kesälomalle. Palataan näihin kuvioihin elokuun puolella.

Lämmintä ja leppoisaa kesää!

Killarney

 Minun on pitänyt jo moneen otteeseen kirjoittaa yhdestä Irlannin suosituimmasta turistikaupungista - Killarneysta. Dublinin verrattuna kaupunki painii kokonsa puolesta kärpässarjassa, mutta turisteja se vetää puoleensa kuin kärpäspaperi.


Killarney on meidän lähikaupunki, kooltaan Traleeta pienempi, mutta muuten eroa on kuin yöllä ja päivällä. Täältä täysin tavallisesta irlantilaisesta pikkukaupungista lähtiessä huomaa päätyneensä todelliseen turistikeskittymään kun käy Killarneyssa. Vaeltajaa, reppureissaajaa ja mitälie spaturistia tallaa ympärivuoden tuon pikkukaupungin kaduilla. Erityisesti turismi näkyy näin kesäsesongin aikaan. Mutta ei Killarney suotta ole suosittu matkakohde. Se sijaitsee varsin kauniilla paikalla erittäin vehreän luonnonpuiston laidalla.

Luonnonpuistossa on kolme järveä, joiden takaa ja väleistä kohoavat kauniit vihreät vuoret. Tällä alueella on myös Irlannin korkein huippu, Corrán Tuathail (1038m). Kauniin luontonsa ansiosta alue vetääkin puoleensa luonnosta ja reippailusta kiinnostunutta kansaa. Luonnonpuistossa ja vuoristosta löytyy runsaasti vaellusreittejä ja järvillä voi käydä vaikka melomassa. Ja vaikkei itseään niin erähenkiseksi vaelluskenkähessuksi tuntisi, niin myös tavallinen tallaaja pääsee helposti nauttimaan luonnonrauhasta, sillä Killarneyn värikkäiden talojen reunustamat kadut päätyvät luonnonpuistoon, joka on kaupungin rajalla hyvinkin puistomaista aluetta. Varsinkin loppukesästä ja syksyllä alueella näkee paljon sarvipäisiä punapeuroja, jotka puputtavat kaikessa rauhassa ruohoa puiston niityillä. Mikäli kävely ei nappaa, saa Killarneysta vuokrattua useammasta paikasta polkupyörän alleen, samaten hevosvankkuriajeluita luonnonpuiston päänähtävyyksille tarjotaan kaupungin keskustassa.

Varsin kivan muutaman kilometrin puisto-, vuori- ja järvinäkymin varustetun kävelyreitin päässä keskustasta sijaitsee myös Ross Castle. Kauniilla paikalla sijaitsevaan linnanraunioon pääsee vapaasti tutustumaan. Pieni osa paremmin säilynyttä linnaa toimii museona, jonne pääsee opastetuilla kierroksilla.

Koska kaupungissa riittää turisteja, on reilun 14 000 asukkaan kaupungissa uskomaton määrä hotelleja, b&b -paikkoja, sekä luonnollisesti myös ravintoloita, kahviloita ja tietysti pubeja. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin! Ruoka- ja juomahuollon lisäksi kaupungissa on vilkas yöelämä, mikäli vaellusreissun päätteeksi haluaa lähteä vielä maltaiselle palauttavalle ja kuuntelemaan hyväntuulista irkkumusiikkia.

Useasta Killarneyn kupeessa sijaitsevasta käymisenarvoisesta kohteesta olen kirjoittanut aiemmin blogissani: Mucross House, Torc vesiputous ja Gap of Dunloe (klikkaa nimiä). Ainakin Mucross Houseen pääsee kulkemaan keskustasta lähtevälle turistibussilla ja vesiputous on kävelymatkan päässä talon tiluksilta. Vähän etäämmällä sijaitsee Kennedy Pet Farm, mikäli reissussa on mukana eläimistä kiinnostuneita pikkuihmisiä.

Killarney sijaitsee Ring of Kerryn varrella, joten mikäli reissuaikataulu antaa myöden, kannattaa yksi päivä käyttää luonnonkauniin tieosuuden kiertämiseen. Jos et ole liikkeellä omalla autolla, niin ei huolta, tätä kierrosta tekevät monet kaupungista löytyvät matkanjärjestäjät.

Meille Killarneysta on tullut paikka, jossa käymme aika ajoin ulkoilemassa luonnonpuistossa tai syömässä jossakin kaupungin monista ravintoloista. Läheisen sijaintinsa vuoksi sinne on tullut vietyä yksi jos toinenkin täällä käynyt vierailija.

Rystyset valkoisena

Joku lukija saattaa muistaakin, että tuumailin alkuvuodesta miten tämä meidän konkkaronkka tulee tulevaisuudessa liikkumaan paikasta toiseen. Paddyn synnyttyä kuvio on säilynyt samana kuin ennen hänen syntymäänsä. Olen kävellyt. Nappulaa varten ostimme seisomalaudan. Hän toki haluaa kävellä jonkin verran ja mieluusti annankin hänen kävellä kunhan vain tie on riittävän turvallinen siihen tai meillä ei ole kiire minnekään. Välillä Paddy kulkee myös kantorepussa, mutta tätä vaihtoehtoa en ole suosinut pidempikestoisilla etapeilla.

Minulle tuli eteen tilanne, että piti päästä paikkaan, joka on aivan liian kaukana kävellä ja Nappulan hoitopäivän aikataulun takia oli hankala kysellä kyytiä kavereilta. Lopulta rohkaistuin toteuttamaan asian, jota olen miettinyt jo jonkin tovin eli vuokraamaan auton. Vaikka auton saaminen alle toi suurta kulkemisen vapautta emännälle, joka on tottunut menemään joka paikkaan kävellen, näin silti etukäteen painajaisia autoilusta. 

Edellisen kerran olin ajanut autoa jouluaikaan Suomessa. Täällä autoilua tauon lisäksi kylmäsi eniten vasemmanpuoleinen liikenne. Olen yli vuosi sitten kokeillut miehen autolla ajamista. Se, miksen ole ajanut enemmän hänen autollaan liittyy lupa-asioihin. Miehelläni on työsuhdeauto ja vakuutukset ovat hänen työnantajansa nimissä. Täällä kuvio menee muutenkin niin, että autoa ei saa ajaa, ellei ajajaa ole merkattu auton vakuutukseen. Vakuutusratsioita näkyy aika ajoin ja niiden laiminlyönnistä ropsahtaa hyvin suuret sakot tai mahdollisesti pitkä ajokielto. Ajokielto koskee myös auton omistajaa, koska hän on antanut autonsa laittomasti jonkun toisen käyttöön.

Me mietimme jossakin vaiheessa auton ostamista, mutta hylkäsimme lopulta suunnitelman. Autot ovat kutakuinkin samoissa hinnoissa kuin Suomessa, mutta vakuutukset ovat tolkuttoman kalliita, perusvakuutus voi olla jopa parituhatta euroa! Ja ihan mitä tahansa ruoskaa en olisi halunnut alleni ottaa. Vähintäänkin autossa olisi pitänyt olla isofix -kiinnitys lasten turvaistuimia varten ja sitä ei kovin vanhoista autoista löydy. Ja koska autot ovat vääränpuoleisia olisi se pitänyt saada myytyä ennen maastalähtöä. Oma vaivansa ja auton arvon lasku siitä olisi ollut tiedossa. Tuskin sillä olisi ollut kovin suurta kysyntää postiautona Suomessa. Tulimme siihen tulokseen, että sillä rahasummalla, joka menisi auton vakuutuksiin ja myyntitappioon, saa autoa vuokrata käyttöönsä kerran jos toisenkin. Täytyy silti sanoa, ettei auton vuokraaminen näillä kulmilla mitään halpaa puuhaa ole, meidän pikkukaupungissa kun on vain yksi autovuokraamo, niin hintakilpailua ei pääse syntymään ja hinnat ovat sen mukaiset.

Vuokraamani auto oli manuaalivaihteinen. Vaihteisto ja polkimet ovat samalla puolella kuin missä päin maailmaa tahansa, toki tässä eron tekee se, että vaihteita kuitenkin vaihdellaan kepin toiselta puolen. Autovuokraamo sijaitsi keskustan tuntumassa, joten mitään maantieajoa ei päässyt treenaamaan, vaan heitettiin toispuoleisine toimintoineen suoraan liikenteen sekaan. Kyllähän se vähän kylmäsi.

Risteyksissä pidin yllä hivenen tyhmänkuuloista muistisääntöä ratti on keskellä tietä. Tarkoittaen siis sitä, etten käänny vahingossa risteyksessä vastaantulevien kaistalle, vaan ratin ja ajajan paikka löytyy tien keskiviivan tuntumasta. Käännökset oikealle kaistalle kun ovat sellaisia juttuja, että tulevat niin helposti selkärangasta.

Täällä harrastetaan paljon liikenneympyröitä ja liikennevaloja vastaavasti hyvin vähän. Liikenneympyröitä ajetaan omasta vinkkelistä väärään suuntaan. Suuriosa ympyröistä on kaksikaistaisia, vaikkei ympyröihin ole mitään kaistaviivoja piirrettykään. Jos meinaa ajaa enemmän kuin yhden ulosmenokohdan, tulee liikenneympyrää ajaa keskiympyrässä ja hakeutua uloimmalle kaistalle ennen liikenneympyrästä poistumista. Etukäteen näin sieluni silmin kuvitelmia, että pyörin keskiympyrää ympäri kerta toisensa jälkeen, enkä pääse sieltä pois. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Vuokrasin auton muutamaksi päiväksi. Ensimmäinen päivä oli niin sanottu harjoituspäivä, jolloin ajoin hyvää tietä pitkin lähikaupunkiin. Paikka, jonne minun tuli seuraavana päivänä päästä sijaitsi enemmänkin perusirlantilaisen tieosuuden päässä. Se tarkoittaa suomeksi kapeaa, mutkaista tietä, jossa nopeusrajoitus on 80 ja mitään pientareita ei tunneta. Aivan tien vierestä kohoaa joko kivimuuri tai tiivis pensaikko. Suomessa vastaavanlaisen tien nopeusrajoitus olisi 50 tai maksimissaan 60 km/h. Tämä emäntä tosin mummoili sen verran, että nuo 80 km/h -nopeudet jäivät saavuttamatta. Menköön kiireisemmät ohi, ajattelin.

Kaikenkaikkiaan vasemmanpuoleisessa liikenteessäajo sujui yllättävänkin hyvin. Toki nyt jonkun kerran pelkääjän puolen rengas kävi vähän haistelemassa rotvallinreunaa ja muutama liikenneympyräajo ei mennyt ihan liikennesääntöjen mukaan kun keskityin samalla vaihteiden vaihtamiseen. En kuitenkaan aiheuttanut liikennekaaosta enkä ajanut kolaria, joita ehdin tietysti myös etukäteen pelkäämään. Voinen siis sanoa, että uskallan vuokrata auton toisenkin kerran.