Vannomatta paras

Kun saimme ehdotuksen Irlantiin muuttamisesta tulin silloin luvanneeksi, että "autolla en siellä sitten aja". Ajattelin, etten minä ja toisen puoleinen liikenne mahdu samaan muottiin. Miten pystyisin ajamaan niin sanotusti väärällä puolella ja vieläpä kiertämään liikenneympyröitä – joita täällä on melko paljon - vastakkaiseen suuntaan?

Aikamme täällä oltuamme tajusin, että pelko toisen puoleisesta liikenteestä onkin se murheista pienin. Aloin pelkäämään enemmänkin julmetun kapeita, kivimuureilla reunustettuja teitä ja (täydennä mieleinen kirosana tyhjään kohtaan) ____________ lujaa ajavia autoja. Mitä käy silloin kun auto ajaa tuhatta ja sataa vastaan liian kapealla tiellä ja pengertä on maksimissaan se viisi senttiä? Tai miten näkee kääntyä risteyksestä kun kummallakin puolella on yli silmänkorkuista kivimuuria ja näkyvyys nolla? Uutisia seuratessa huomaa, että liikenneonnettomuuksia sattuu verrattain paljon, joten pelko ei ole aiheeton.

Tälläkin kapealla maalaistiellä nopeusrajoitus on 80!

Suomessa vastaavanlaisella tiellä se olisi varmasti 40 tai 50.

Puhuimme kuitenkin siitä, että olisi hyvä harjoitella autolla ajoa, jos sattuisi joku hätätilanne ja minun pitäisi tuosta noin vain hypätä auton rattiin, niin tietäisin edes miten auto käynnistyy. Tuossa miehen työsuhdeautossa se tosin tapahtuu nappia painamalla, mutta kuitenkin.

Liikennettä seuratessani olen tullut siihen tulokseen, että minulle sopisi parhaiten itseni levyinen ja mittainen auto eli mallia super mini. Eikä tuollainen pitkänokkainen kivasti sivumuotoiltu auto, josta ei näillä luojan suomilla mitoilla juuri ulos näe.

Mies yritti useampaa otteeseen suostutella minua kokeilemaan ajoa, mutta vetosin aina liikaan liikenteeseen, väsymykseen, sateeseen, edellisenä iltana juotuihin viinilasillisiin ja mitä näitä nyt on.

Tänään sain kuitenkin sellaisen ahaa-elämyksen, että jospa tänään olisi SE päivä. Tarjouduin ajamaan läheiseen kauppakeskuskompleksiin, josta piti lähteä etsimään ikkunanpesuvälineitä. En tiedä mitä olen tehnyt, mutta linnut olivat päättäneet edellisenä päivänä pommittaa keittiön ikkunan täyteen valkoisia miinoja. Tämän ajotarjouksen kuultuaan mies alkoi kuitenkin empiä: "Pitää ensin tarkistaa vakuutusasiat. Jos nyt ensin ajaisit vain tuohon meidän tien päätyyn". Siis sen parisataa metriä. Luotto pelaa – julmetun hyvin!

Tällä dyynien ympäröimällä tiellä saa näppärästi hoidettua

samalla auton sivupuhdistuksen.

Ajelimme ikkunanpesuvälineostosten jälkeen rannalle. Pikkuteitä, mutta vähän liikennettä. Mies heltyi uudestaan "Ehkä täällä voisit kokeilla uudestaan, jos haluat". Penkki eteen ja emäntä auton rattiin. Ajaminen toisella puolella ei tuntunut sen kummemmalta. Mutta aina kun joku tuli vastaan sillä puolitoista autoa leveyssuunnaltaan vetävällä tiellä alkoi jännitys tutisuttaa kaasujalkaa. Kuunneltuani riittävän monta kertaa: "Muista auto jatkuu tähän suuntaan" ja "Kohta rysähtää!" Totesin, että on aika vaihtaa kuskia ja varmistaa ne vakuutusseikat kuntoon. Niin tai näin peli avattu ja pelkääjän paikalta siirrytty toiselle pelkääjän paikalle.