29. maaliskuuta 2020

Kaksi viikkoa korona-arkea


Korona, Korona-arki, ulkoilu, lapset kalliolla, kaislat

Menneet kaksi viikkoa, ovathan nämä olleet aikamoisia viikkoja. Ihan siitäkin huolimatta, ettei tilanne ole muuttanut meidän arkea niin dramaattisesti kuin monen muun lapsiperheen.

Miksei?

Meillä ei ole kouluikäisiä lapsia, joten kotikouluvirityksiin ei ole tarvinnut vielä tutustua.
Lapset ovat kyllä olleet kaksi viikkoa kotona, mutta siirto päiväkodista kotihoitoon ei ehkä ollut niin tuntuva, sillä Suomeen muuton myötä lapsemme ovat olleet vain kolmena päivänä viikossa päivähoidossa. Syy tähän on ollut se, etten ole ollut töissä. Näillä palikoilla lasten kotouttamista oli varmasti helpompi lähteä rakentamaan kuin monissa muissa perheissä. Mies siirtyi kotikonttorihommiin ensimmäisen koronaviikon lopulla. Hän rakensi muuttotyömaan varastoon banaanilaatikoista ja kirjahyllyn levystä itselleen työpisteen. Ergonomiasta ja viihtyisyydestä voinemme keskustella erikseen. Sittemmin kotikonttoria viriteltiin vähän paremmalle tasolle; kirjahyllyn levystä rakennettiin seisomatyöpiste ja banaanilaatikot siirtyivät sisustuselementeiksi.

Luulen, että paluumuuttajina ja etenkin muuttajina uudelle paikkakunnalle, ei tämä kotoilu ole ollut meille niin paha nakki muutenkaan. Tällä tiiviillä kokoonpanollahan me olemme Irlannissakin pitkälti viikonloppumme viettäneet. Paikalliset ystävämme käyttivät monesti viikonlopun kyläilemällä perheensä ja isovanhempiensa luona. Meillä ei ollut mummoloita tai sukulaisia, sentään toisinaan treffailimme kaveriperheiden kanssa. Pääosin viihdytimme toinen toisiamme ja retkeilimme yhdessä. Samalla viihdytysmetodilla olemme pyrkineet elämään tässä uudessakin tilanteessa. Välillä paremmalla, välillä huonommalla menestykellä.

Korona, Korona-arki, ulkoilu, lapset kalliolla, kalliokiipeilyä, POP kuoritakki, Reima lakki

Tuskin on ketään, kenen hermoja tämä koronan kanssa tasapainoilu ei kiristäisi. On joka tuutista tulevia jatkuvia negatiivisia uutisia. Pelkoa. Epävarmuutta. Vaikeuksia. Sairautta. Kieltoja ja rajoituksia. Pelkoa, että yskähtää väärään aikaan väärässä paikassa. Toiveita olla hetki yksin tai vastaavasti toiveita puhua jonkun kanssa kasvotusten. Ja se arki, jota yritetään muokata uudelleen ja jonka keskellä on nyt vain yritettävä selviytyä.

Jos nyt yritän omalta kohdalta nähdä jotakin positiivistakin tässä tilanteessa, niin olen äärimmäisen kiitollinen, että säät ovat ainakin pääkaupunkiseudulla olleet hyvät näiden viikkojen aikana. Kaksi kertaa päivässä olemme lasten kanssa vetäneet ulkotamineet päälle ja kiipeilleet kallioilla, taapertaneet pienissä metsiköissä ja heitelleet kiviä veteen. Sellaista pientä ja simppeliä, mutta mistä on tullut kaikille hyvä mieli.

Toiseksi, lapset ovat menneinä viikkoina nähneet isäänsä enemmän kuin ehkä ikinä. Hän on pitänyt videopalavereita varastosta ja viettänyt pitkiä tunteja tietokoneensa ruutuun liimautuen. Siitä huolimatta olemme syöneet kaikki ateriat yhdessä ja pitäneet välillä pieniä turinatuokioita. Meille se on ollut jonkinlaista arjen luksusta. Vai pitäisikö sanoa korona-arjen erikoisuuksia.

24. maaliskuuta 2020

Muutto


muutto, muuttaminen, paluumuutto, pahvilaatikkopino, konmari

Jos meillä on menneiden kuukausien aikana leikitty jotakin leikkiä aktiivisesti, niin se on ollu leikki nimeltä muutetaan. Tässä leikissä otetaan joku kapsäkki tai kapsäkiksi kelpaava käteen. Istutaan tuoliin tai pahvilaatikkoon ja lennetään uuteen kotiin.

Leikin ohella tätä muuttoa on harrastettu myös tosielämässä. Taas on nimittäin muutettu. Olihan toki tiedossakin, että majailemme ensimmäiset kuukauden paluumuuton jälkeen tilapäisessä asunnossa, kunnes löydämme jotakin muuta.

Ja muutama viikko takaperin se taas aloitettiin. Tavaroiden raijaaminen paikasta toiseen. Uuteen kotiin roudattiin Irlannissa mukana olleet että Suomessa komennuksen aikana varastoidut tavarat. Varmaan kymmenen kukkapurkkia, urheiluvälineitä ja muuta ei niin sääherkkää tavaraa odottelee vielä vanhempieni kesäpaikan varastossa.

Saavat vielä odottaa, sillä tässäkin on sitä laatikkoleikkiä riittänyt kerrakseen.

muutto, muuttaminen, paluumuutto, pahvilaatikkopino, konmari, secto, osa muuttolaatikoista

Ihmeellisesti kolmessa vuodessa pääsee unohtamaan mitä kaikkea tärkeää ja mukatärkeää sitä on laatikoihin säilönyt. Mielestäni kävimme aika tiukalla seulalla läpi säästettävät tavarat, mutta nyt näin muutaman vuoden viisaampana saattaisin kuitenkin todeta, että onhan se seula jostakin kohtaan vuotanut. Toisesta kohtaan vähän isomminkin.

Olen suoraansanoen ollut järkyttynyt siitä kuinka paljon vaatteita nähtävästi omistan. Aivan liikaa, jos minulta kysytään. Olen huutanut epätoivoisesti sisäistä, mutta toisinaan nukkuvaa Konmaria apuun selvittämään vaatevuorta kanssani. Sentään muutama iso kassillinen odottaa kiertoon pääsemistä, mutta valehtelisin jos väittäisin, että kokoamamme uusi vaatekaappi huutaisi tyhjyyttään. Ei huuda. Hulluintahan tässä tilanteessa on se, että mielestäni olen kulkenut Suomessa asutut kuukaudet suunnilleen samoissa vermeissä, joten visainen kysymys kuuluu; kuka niitä kaikkia vaatteita oikein käyttää?
Toivon muistavani tämän tilityksen, kun seuraavan kerran mietin ettei ole mitään päällepantavaa.

Vaatteiden lisäksi näyttää siltä, että pystyisin hautautumaan muovirasioiden, kenkien ja laukkujen alle. Että, jos Konmari luet tämän, niin tälläkin saralla kaivataan apua.

muutto, muuttaminen, paluumuutto, pahvilaatikkopino, konmari, vaatekaappi, vaatekaapin kokoaminen, ikea, kahvi, salmiakki, ruuviväännin

Vajaassa parissa viikossa uuden kotimme muutamasta osasta on muototutunut jokseenkin valmis ja järkevä sopukka. Suurimmassa osassa vallitsee vielä pieni pyörremyrsky mihinköhän nämä ovat menossa -kasojen ja epämääräisen roinan jäljiltä.

Epämääräisten kasojen lisäksi moni muukin asia on vielä vaillinaista. Ennen Irlantiin muuttamista myin paljon huonekalujamme. Nyt tuntuu, että huonekalupuolella ylitarjontaa on ainoastaan tuoleista ja yksi jos toinen tarpeellinen, muttei heti-nyt-välttämättä saatava kapistus odottaa hankkijaansa. Mitä nyt sänky olisi kiva. Sekin on kyllä tilattu ja saapuu aikanaan. Nyt olemme miehen kanssa nukkuneet 50-luvulta peräisin olevalta mummoni perintösohvalla. Ei leveydessä eikä pehmeydessä vastaa ihan nykystandardeja. Mutta ajaa asiansa, etenkin jos tykkää retkeilystä.

Nyt edetään laatikko ja nurkka kerrallaan, kai ne tavarat joskus paikkansa löytävät. Ja sopii tietysti toivoa, ettei ihan heti tulisi tarvetta muuttaa. Jos näin käy, niin lupaan kautta kiven ja kannon, ettei kaikki maallinen omaisuuteni tule näkemään enää seuraavaa osoitetta.

17. maaliskuuta 2020

Etelän loman tuntua kasvitieteellisessä puutarhassa


Kasvitieteellinen puutarha, Kaisaniemi, Helsinki, loman tuntua, halpa loma, lasten kanssa, kasvihuone, vaaleanpunainen kukka

Kunhan Koronaviruksen aiheuttama poikkeustila laantuu ja elo taas tasaantuu, kaipaa mieli taatusti virkistystä ja kenties etelänloman tuntua. Tässäpä oiva ja edullinen vinkki pieneen lämpöpiikkiin.

Mene kasvitieteelliseen puutarhaan!

Helsingin kasvitieteellinen puutarha sijaitsee Kaisaniemessä, aivan päärautatieaseman läheisyydessä. Tai sanotaanko näin, että rautatieasemalle on näköyhteys, mutta puutarhaan päästäkseen tulee kiertää Hakaniemen sillan kupeeseen, josta alueelle pääsee sisälle.

Puuaitojen lomasta pääsee kulkemaan puutarhaan. Heti aidan vieressä on soma Cafe Viola, joka tarjoaa keittolounasta ja kaffea kyytipoikineen. Näin talvisella vierailulla ulkopuutarha tarjosi lähinnä polkuja juostavaksi ja tyhjiä suihkulähdealtaita ihmeteltäväksi, mutta kesäkaudella siellä saa taatusti vietettyä pitkän tovin ihastelemassa kasvikunnan kirjoa.

Puutarhan keskellä koreilee kaunis 1800-luvulla rakenettu kasvihuone eli talvipuutarha, jonka monisataiset ruudut kutsuvat kurkistelemaan ja tutustumaan sisäänsä.


Kasvitieteellinen puutarha, Kaisaniemi, Helsinki, loman tuntua, halpa loma, lasten kanssa, kasvihuone, talvipuutarha, ikkunaruudut

Ja sinne mekin menimme, pihalta löytyneet jääpuikot kourassa.

Jääpuikot jäivät kuitenkin ulko-ovien tuntumaan, sillä olisivat ennenpitkää sulaneet sisätilojen trooppisessa kosteudessa. Kasvihuoneen kosteuden ja lämpimyyden vuoksi suosittelenkin jättämään ulkovaatteet lippuluukun läheisyydessä olevaan naulakkoon tai lukollisiin kaappeihin.


Kasvitieteellinen puutarha, Kaisaniemi, Helsinki, loman tuntua, halpa loma, lasten kanssa, kasvihuone, kannukasvi, lummehuone
Kasvitieteellinen puutarha, Kaisaniemi, Helsinki, loman tuntua, halpa loma, lasten kanssa, kasvihuone, valkoiset kierreportaat, palmut
Kasvitieteellisessä puutarhassa kohtaat monipuolisen kasvikunnan kirjon. Kasvihuone on jakautunut kymmeneen eri huoneeseen, joista jokainen edustaa erilaista ilmastovyöhykettä tai maantieteellistä aluetta. Huoneesta toiseen siirryttäessä pääset matkaamaan tropiikin kosteudesta aavikon kuivuuteen. Kasvitieteellisestä puutarhasta löytyy kaikkiaan yli 200 erilaista kasvia, joista vanhin on vuonna 1917 Hakasalmen huvilalta puutarhaan siirretty kameliapuu.

Me ihailimme suuria palmunlehviä, kuljimme kaakaopuun alta, ihmettelimme jättikokoista sitruunaa ja pohdimme asuuko lummelammikossa krokotiilejä. Toisinsanoen lämpöä ja pientä seikkailua samassa paketissa.


Kasvitieteellinen puutarha, Kaisaniemi, Helsinki, loman tuntua, halpa loma, lasten kanssa, kasvihuone, lummehuone, talvipuutarha
Kasvitieteellinen puutarha, Kaisaniemi, Helsinki, loman tuntua, halpa loma, lasten kanssa, kasvihuone, mandariini, sitruspuu
Kasvitieteelliseen puutarhaan voi tutustua omin nokkineen tai osallistua opastetulle kierrokselle. Kasvihuone eli talvipuutarha on avoinna tiistaista sunnuntaihin. Ulkopuutarha on avoinna vuoden jokaisena päivänä. Talvipuutarha koristellaan sesongin mukaan pääsiäisenä ja jouluisin. Uskonpa meidän tekevän uuden retken kevään kynnyksellä ja tulemme kurkkimaan mitä kaikkea ulkopuutarhasta löytyy.

9. maaliskuuta 2020

Neljä ja nolla

nelja ja nolla, ihan nollana, neljakymenta, synttarit, ruutupaita, emanta

Oheisessa kuvassa näet emännän. Kuvan emäntä on puuhaillut viime päivät muuton tiimellyksissä. Leikkinyt muuttoautoa ja kuskaillut erinäistä tavaraa ja maalaustarpeita julkisilla ja kävellen kaupasta ja lainakodista uuteen osoitteeseen. Pakannut, purkanut ja kulkenut epämääräisten tavaroiden kanssa paikasta toiseen.

Oheiseen kuvaan valmistautuessaan hän on ollut erittäin luovalla tuulella ja vääntänyt lasitavaran suojana olleesta käärepaperista numeron – numero pysyi hieman paremmin koossa, kun sitä vahvisti käteen osuneella lahjapaperinarulla. Lahjapaperinarun hän sai aamulla avaamastaan paketista. Emännän kasvoista ja suun asennosta saatat havaita joku hämmästyneen sekaista järkytystä tai viitteitä eräästä soikeasta numerosta.

Hämmennys, paketti, naru ja kynttilät kakkupalan päällä muistuttivat vahvasti uudesta vuosiluvusta, jolle siirryin tänään.

Ne ovat neljä ja nolla.

En siis voi valehdella olevani enää kakskytviis tai kolmekymppinen. Mieleltäni voin onneksi olla ihan mitä vain! Mutta tiedättekö, ei tämä hullummalta tunnu tämäkään. Ehkä pari uutta naururyppyä, muutama aivosolu vähemmän, muttei vielä kremppaavia niveliä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Juhlat jäävät tällä haavaa aamuiseen lauluun ja kakkuun, illalla saatan jopa hullutella sen verran, että skoolaan pienellä oluella. Myöhemmin keväällä pääsen lahjan muodossa hyppimään nuoruuteni musiikin tahdissa keikalle. Ja kiva olisi luvata, että myöhemmin keväällä näitä pyöreitä juhlitaan ihan oikeastikin – se jääköön vielä nähtäväksi, tuumitaan kun näistä muista härdelleistä selvitään.

Nyt lähden matustelemaan miltä tämä uusi kymmenluku tuntuu.

nelja ja nolla, synttarit, nelikymppiset, neljakymmenta, ruutupaita, emanta

3. maaliskuuta 2020

Paddyn kaksivuotishaastattelu


Marimekko autot, autobongausta, kaksivuotias, poika, kaksivuotishaastattelu
Kävi jälleen niin hyvä tuuri, että Paddy suostui antamaan haastattelun Vihreän saaren emännän -blogiin.

Vuosi on kulunut edellisestä haastattelusta ja mukana rämistelee menemään nyt kaksivuotias veijari.

Sankari malttoi autoleikkiensä lomasta laukoa muutamat vastaukset esittämiini kysymyksiin. Kysymysten suhteen mennään samoilla, kuin edellisenäkin vuonna.


kaksivuotishaastattelu, brion auto, dublot, poika, kaksivuotias

Kuinka toinen vuotesi on sujunut?
Hyvin se on mennyt. On riittänyt tekemistä ja ihmeteltävää, koti ja sänkykin ovat vaihtuneet matkan varrella.

Paras taito, jonka olet tämän vuoden aikana oppinut?
Olen oppinut paljon viimeisen vuoden aikana. Kävelemään ja juoksemaan oppiminen on ollut hauskaa. Tykkään erityisesti juosta karkuun.
Rakastan edelleen älämölöä, mutta siitä huolimatta puhuminen on siisti juttu. Ympärillä olevatkin ymmärtävät mitä tarkoitan. Nykyään suusta pulpahtelee kolmen, joskus jopa neljänkin sanan lauseita. Kieli soljuu suomeksi, englanniksi oppimani sanat ovat päässeet unohtumaan. Yleensä kuitenkin hyvästelen ihmiset fraasilla heippa bye bye.

latakko, irlanti, kaksivuotishaastattelu, sisarukset, kettutakki, pop kuoritakki,


Mikä on suosikkipaikkasi?
Mamman syli. Tykkään myös kiipeillä mahdollisimman korkeisiin paikkoihin ja huudella sieltä kookee.

Lempipuuhasi?
Tutkailu. Tämän hetkisessä lainakodissamme suosikkipuuhaani on kiivetä tuolille tai sohvan selkänojalle ja seurata ohiajavia autoja, busseja, ratikoita ja roska-autoja. Luonnollisesti kommentoin kovaan ääneen minkälainen auto ajaa ohitse. Puistossa voisin istua vain keinussa ja vaatia kovempaa vauhtia. Tykkään myös touhuilla siskoni kanssa.

kaksivuotishaastattelu, joulu, kurottaminen, keksi, lapset leikkii


Erityiset kiinnostuksen kohteesi?
Ruuvit, mutterit, kolot, autot ja nappulat. Jos jostakin löytyy kolo, on sinne työnnettävä sormi. Kaikki pienet liikkuvat jutut ja nappulat ovat suuria suosikkejani – vaikka tuo emäntä yrittää väittääkin, etteivät ne kaikki ole lasten juttuja.

Suosikkiruokasi?
Olen aika kaikkiruokainen. Silti suutuntuma on se tärkein juttu. Tuoreita kasviksia lautaselleni ei silti kannata yrittää laittaa. Ehkä suurin suosikkini on tällä hetkellä puuron lisäksi mamman tekemät linssipyörykät ja sosekeitot. Pidän yleensä aika hanakasti huolen siitä, että minulle ei tarjoilla mitään, ellei minulla ole ruokaessua päällä.

Mottosi?
Huuda lujempaa, jos asiat eivät muuten mene jakeluun.

Tavoitteet seuraavalle vuodelle?
Opetella laulamaan ja kiipeämään entistä korkeammalle.

Vauhdikasta syntymäpäivää Paddy!



kaksivuotishaastattelu, kettutakki, paivakavely, irlanti, puisto,



Lue myös: Paddyn yksivuotishaastattelu