Neljä ja nolla

Oheisessa kuvassa näet emännän. Kuvan emäntä on puuhaillut viime päivät muuton tiimellyksissä. Leikkinyt muuttoautoa ja kuskaillut erinäistä tavaraa ja maalaustarpeita julkisilla ja kävellen kaupasta ja lainakodista uuteen osoitteeseen. Pakannut, purkanut ja kulkenut epämääräisten tavaroiden kanssa paikasta toiseen.

Oheiseen kuvaan valmistautuessaan hän on ollut erittäin luovalla tuulella ja vääntänyt lasitavaran suojana olleesta käärepaperista numeron – numero pysyi hieman paremmin koossa, kun sitä vahvisti käteen osuneella lahjapaperinarulla. Lahjapaperinarun hän sai aamulla avaamastaan paketista. Emännän kasvoista ja suun asennosta saatat havaita joku hämmästyneen sekaista järkytystä tai viitteitä eräästä soikeasta numerosta.

Hämmennys, paketti, naru ja kynttilät kakkupalan päällä muistuttivat vahvasti uudesta vuosiluvusta, jolle siirryin tänään.

Ne ovat neljä ja nolla.

En siis voi valehdella olevani enää kakskytviis tai kolmekymppinen. Mieleltäni voin onneksi olla ihan mitä vain! Mutta tiedättekö, ei tämä hullummalta tunnu tämäkään. Ehkä pari uutta naururyppyä, muutama aivosolu vähemmän, muttei vielä kremppaavia niveliä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Juhlat jäävät tällä haavaa aamuiseen lauluun ja kakkuun, illalla saatan jopa hullutella sen verran, että skoolaan pienellä oluella. Myöhemmin keväällä pääsen lahjan muodossa hyppimään nuoruuteni musiikin tahdissa keikalle. Ja kiva olisi luvata, että myöhemmin keväällä näitä pyöreitä juhlitaan ihan oikeastikin – se jääköön vielä nähtäväksi, tuumitaan kun näistä muista härdelleistä selvitään.

Nyt lähden matustelemaan miltä tämä uusi kymmenluku tuntuu.