Muutto

Jos meillä on menneiden kuukausien aikana leikitty jotakin leikkiä aktiivisesti, niin se on ollu leikki nimeltä muutetaan. Tässä leikissä otetaan joku kapsäkki tai kapsäkiksi kelpaava käteen. Istutaan tuoliin tai pahvilaatikkoon ja lennetään uuteen kotiin.

Leikin ohella tätä muuttoa on harrastettu myös tosielämässä. Taas on nimittäin muutettu. Olihan toki tiedossakin, että majailemme ensimmäiset kuukauden paluumuuton jälkeen tilapäisessä asunnossa, kunnes löydämme jotakin muuta.

Ja muutama viikko takaperin se taas aloitettiin. Tavaroiden raijaaminen paikasta toiseen. Uuteen kotiin roudattiin Irlannissa mukana olleet että Suomessa komennuksen aikana varastoidut tavarat. Varmaan kymmenen kukkapurkkia, urheiluvälineitä ja muuta ei niin sääherkkää tavaraa odottelee vielä vanhempieni kesäpaikan varastossa.

Saavat vielä odottaa, sillä tässäkin on sitä laatikkoleikkiä riittänyt kerrakseen.

Ihmeellisesti kolmessa vuodessa pääsee unohtamaan mitä kaikkea tärkeää ja mukatärkeää sitä on laatikoihin säilönyt. Mielestäni kävimme aika tiukalla seulalla läpi säästettävät tavarat, mutta nyt näin muutaman vuoden viisaampana saattaisin kuitenkin todeta, että onhan se seula jostakin kohtaan vuotanut. Toisesta kohtaan vähän isomminkin.

Olen suoraansanoen ollut järkyttynyt siitä kuinka paljon vaatteita nähtävästi omistan. Aivan liikaa, jos minulta kysytään. Olen huutanut epätoivoisesti sisäistä, mutta toisinaan nukkuvaa Konmaria apuun selvittämään vaatevuorta kanssani. Sentään muutama iso kassillinen odottaa kiertoon pääsemistä, mutta valehtelisin jos väittäisin, että kokoamamme uusi vaatekaappi huutaisi tyhjyyttään. Ei huuda. Hulluintahan tässä tilanteessa on se, että mielestäni olen kulkenut Suomessa asutut kuukaudet suunnilleen samoissa vermeissä, joten visainen kysymys kuuluu; kuka niitä kaikkia vaatteita oikein käyttää?

Toivon muistavani tämän tilityksen, kun seuraavan kerran mietin ettei ole mitään päällepantavaa.

Vaatteiden lisäksi näyttää siltä, että pystyisin hautautumaan muovirasioiden, kenkien ja laukkujen alle. Että, jos Konmari luet tämän, niin tälläkin saralla kaivataan apua.

Vajaassa parissa viikossa uuden kotimme muutamasta osasta on muototutunut jokseenkin valmis ja järkevä sopukka. Suurimmassa osassa vallitsee vielä pieni pyörremyrsky mihinköhän nämä ovat menossa -kasojen ja epämääräisen roinan jäljiltä.

Epämääräisten kasojen lisäksi moni muukin asia on vielä vaillinaista. Ennen Irlantiin muuttamista myin paljon huonekalujamme. Nyt tuntuu, että huonekalupuolella ylitarjontaa on ainoastaan tuoleista ja yksi jos toinen tarpeellinen, muttei heti-nyt-välttämättä saatava kapistus odottaa hankkijaansa. Mitä nyt sänky olisi kiva. Sekin on kyllä tilattu ja saapuu aikanaan. Nyt olemme miehen kanssa nukkuneet 50-luvulta peräisin olevalta mummoni perintösohvalla. Ei leveydessä eikä pehmeydessä vastaa ihan nykystandardeja. Mutta ajaa asiansa, etenkin jos tykkää retkeilystä.

Nyt edetään laatikko ja nurkka kerrallaan, kai ne tavarat joskus paikkansa löytävät. Ja sopii tietysti toivoa, ettei ihan heti tulisi tarvetta muuttaa. Jos näin käy, niin lupaan kautta kiven ja kannon, ettei kaikki maallinen omaisuuteni tule näkemään enää seuraavaa osoitetta.