Vinkkejä Irlannin road tripille

Kerroinkin aiemmin, että suunnittelin perheellemme pientä road trippiä täällä Irlannissa. Ja hieno reissu tulikin tehtyä! Sen tiimoilta ajattelin tehdä pienen yleisvinkkipostauksen muillekin Irlannin road trippiä suunnitteleville. Muutamia kohdevinkkipostauksia tulossa myöhemmin.

Kooltaan tämä vihreä saari on vajaa kolmannes Suomen koosta. Valtaosa päätyy saarelle lentäen ja yleensä reissu alkaa Dublinista. Auton vuokraamista suosittelenkin Dublinista käsin - itse kaupungissa siitä ei ole muuta kuin riesaa, mutta kun pääkaupunki on koluttu ja muut seudut alkavat kutkuttamaan, kannattaa auto ottaa alle sieltä. Vuokrahinnat ovat nimittäin huomattavasti huokeammat kun jos auton vuokraa pienemmästä pitäjästä. Juttua vasemmanpuoleisessa liikenteessä ajamisesta olen kirjoitellut aiemmin (klik).

Ja jos autoilu ei ole sinun juttusi, niin ällös huoli. Bussiverkko on aika kattava ja hinnat huokeita. Junallakin pääsee, tosin kapeammalla verkolla ja kalliimmilla hinnoilla. Mutta ihme kyllä ajallaan olevalla aikataululla, ainakin omien kokemusteni mukaan. Lisäksi erilaisia matkanjärjestäjiä suosituimpiin turisti/luontokohteisiin löytyy pilvin pimein. Koko saarella operoi esimerkiksi Paddywagon Tours -niminen matkailuyritys.

Mutta palataanpa takaisin autoilun pariin tai oikeastaan reitin suunnittelun pariin. Vaikka saari on kooltaan suhteellisen pieni, ei matkanteko paikasta a paikkaan b suju aina kuin vettä vain. Irlannin suurimpien kaupunkien välillä on hyväkuntoisia moottoriteitä, joiden nopeusrajoitus on 120 km/h. Ja näitä pitkin pääseekin kivasti porhaltamaan eteenpäin. Mutta kuten motarit aina, niin nämäkin ovat tylsiä. Kiinnostavat kohteet ja nähtävät ovat aina motarien ulkopuolella, jolloin on kaarrettava hieman pienemmille teille.

Ja tosiasia on, että muut kuin motarit kulkevat aina kylien ja pikkukaupunkien läpi. Kylän pääraittia pitkin. Ja siellä kun samanaikaisesti paikallinen mamma yrittää punkea omaa menopeliään marketin eteen, samalla kuin pappa haluaa kurvata takaisin tielle bensa-aseman pihasta ja kylän juorukello on pysähtynyt keskelle tietä ihan vain vaihtaakseen uusimmat kuulumiset tien vartta kävelevän matamin kanssa, niin ruuhkahan siinä saadaan aikaiseksi. Eikä se ole pelkästään ne kylät, jotka toimivat pullonkauloina vaan ihan ne tiet itsessäänkin. Tiet ovat kapeita ja mutkaisia ja voin vannoa, ettei ole kerta tai kaksi kuin traktori tai eläintenkuljetusauto köröttelee edessäsi. Tai jumitat lammaslauman taakse. Näillä teillä ohittelun saa unohtaa ja tyytyä pitämään perää.

Pikkuteitä myöden tiet ovat asfaltoituja, joten mitään tommimäkismäistä hiekkatierykimistä ei tarvitse harjoittaa. Mutta varaa aikaa matkantekoon, etenkin moottoriteiden ulkopuolella. 

Mikäli esimerkiksi luontokohteet, linnanrauniot tai pienet värikkäät kylät kiinnostavat, niin niitä löytyy. Paljon. Oikeasti lyhyelläkin matkalla näkee paljon. Nähtävyydet on mielestäni hyvin merkattu. Yleensä ruskeapohjaisella kyltillä - äläkä anna nimen hämätä. Kyltissä paikka lukee aina ensin maan virallisella kielellä iiriksi ja sen alla englanniksi. Ellet sitten satu seikkailemaan iirinkielisellä rannikkoseudulla, jossa kyltit ovat ainoastaan iiriksi. 

Mielestäni suurin hankaluus on yleensä se, että näen jotakin kiinnostavaa, josta haluaisin ottaa valokuvan tai mennä tutkailemaan jotakin paikkaa tarkemmin, mutta näillä teillä ei tunneta pientareita, joten auton pysäyttäminen minne sattuu ei ihan niin vain onnistukaan.

Pääsäännöksi antaisin reissua ja matkareittiä suunniteltaessa: yksi juttu per päivä. Näin jää tilaa niille mahdollisille matkan varrella bongatuille käydäänkö kattomassa mitä tuolla on - jutuille.

Irlanti on melkoisen tiuhaan asuttu maa. Kaupungeista ei tarvitse mennä kovin pitkälle, kun lehmät ja lampaat täplittävät iloisesti kiviaidoilla rajattuja niittyjä. Mutta toisaalta pieniä kyliä on melkeinpä tuon tuosta. Ja ne pienet kyläthän tarkoittavat yhtä kuin palveluita. Jopa niistä hyvin kuolleennäköisistä kylistä löytyy useimmiten ruokaa tarjoava pubi.
Lounaspaikaksi kelpaavaa paikkaa ei tarvitse alkaa aamupalapöydässä navigoimaan, ellet sitten halua päätyä juuri johonkin tiettyyn ennalta valittuun paikkaan.

Jos olet liikkeellä lunkilla katsotaan mitä päivä tuo tullessaan -asenteella, niin sekin useimmiten toimii. Kesäkuukausina suosittelisin varaamaan majoitukset etukäteen, ainakin matkailijoiden eniten suosimilta seuduilta kuten Dublin ja Killarney. Pieniä, kotikutoisia B&B -majapaikkoja löytyy runsaasti ympäri saarta ja ainakin suosituimpien seutujen ulkopuolelta jostakin löytyy aina sijaa. B&B kannattaa muistaa varata käteistä mukaan ja toivottavaa olisi tömähtää paikalle viimeistään alkuillasta.

Ja mitä mahdolliseen eksymiseen tai epäröintiin tulee, niin kysy. Irlantilaiset ovat syntyneet puhumista varten ja auttavat mielellään.

Säät - ne voivat olla melkein mitä tahansa. Joten varaudu kaikkeen. Älä unohda veden ja tuulenpitävää vaatetusta kotiin.

Mikäli reissulle tulee enemmän mittaa ja puhtaat kalsarit alkavat olemaan vähissä, älä kuvittele peseväsi niitä illalla majapaikan lavuaarissa ja heittäväsi niitä aamulla reppuun. Eivät taatusti kuivu aamuun mennessä, ellet sitten saa viritettyä niistä lippua ja anna tuulen hoitaa loput. Pikkuisen isommista kaupungeista - mallia paikallinen Forssa - kannattaa etsiä pesukoneita jostakin epäolennaisesta paikasta. Meidän kylällä olen huomannut kolikkokoneet ja kuivurin jonkun bensa-aseman takana. Pyykkien pesua odotellessa toimi kuin irlantilainen. Hae take away -kahvi ja sanomalehti ja istu autoon odottamaan.