Aika jännä fiilis.
Se on nimittäin pian aika hypätä koneeseen ja suunnata Suomeen. Edellisestä käynnistä on kuin huomaamatta vilahtanut vuosi. Siis minulla ja lapsilla. Mies on kuluneen vuoden aikana käynyt useammalla pikaisella työvisiitillä Helsingissä. Joten olemme saaneet täydennystä hupeneviin ksylitolpastillivarastoihin ja kunnon ruisleivänkaipuuseen.
Siitä huolimatta en voi käsittää, että edellisestä käynnistä on jo vuosi. Ainoa mikä saa asian tuntumaan todelta on se, että viime kesäisellä reissulla oli mukana muutaman kuukauden ikäinen vauva ja nyt vahvasti tahtonsa ilmaiseva, eteenpäin pyrkivä jässikkä. Sen puoleen en voi sanoa olenko varsinaisesti liekeissä itse matkustamisesta. En.
Toinen asia mitä hieman jännitän Suomeen päästyämme on se, kuinka usein ja minkälaisia keskusteluita käymme julkisilla paikoilla Nappulan kanssa. Hänellä on tapana arvuutella minne ohikulkija on menossa tai mitä hänellä on kassissa. Sekä heitellä ilmaan peruskysymyksiä: äiti onko tuo setä vai täti?
Se on nimittäin pian aika hypätä koneeseen ja suunnata Suomeen. Edellisestä käynnistä on kuin huomaamatta vilahtanut vuosi. Siis minulla ja lapsilla. Mies on kuluneen vuoden aikana käynyt useammalla pikaisella työvisiitillä Helsingissä. Joten olemme saaneet täydennystä hupeneviin ksylitolpastillivarastoihin ja kunnon ruisleivänkaipuuseen.
Siitä huolimatta en voi käsittää, että edellisestä käynnistä on jo vuosi. Ainoa mikä saa asian tuntumaan todelta on se, että viime kesäisellä reissulla oli mukana muutaman kuukauden ikäinen vauva ja nyt vahvasti tahtonsa ilmaiseva, eteenpäin pyrkivä jässikkä. Sen puoleen en voi sanoa olenko varsinaisesti liekeissä itse matkustamisesta. En.
Toinen asia mitä hieman jännitän Suomeen päästyämme on se, kuinka usein ja minkälaisia keskusteluita käymme julkisilla paikoilla Nappulan kanssa. Hänellä on tapana arvuutella minne ohikulkija on menossa tai mitä hänellä on kassissa. Sekä heitellä ilmaan peruskysymyksiä: äiti onko tuo setä vai täti?
Ja hah, voin taas nauraa itselleni. Noin kuukausi sitten kirjoitin, etten ole juuri uhrannut ajatuksia Suomilomalle ja aikatauluun tarvitsee jättää sopivasti extempore-henkeä. Joopa joo. Kuukautta viisaampana voin taas todeta, että kummasti se on kalenteri täyttynyt sille ajalle. Ei nyt sentään kokonaan, mutta merkintöjä on tullut päivälle jos toisellekin. Kaikenlisäksi kalenteri antaa ymmärtää että meistä olisi tullut terveysturisteja. Sen verran monta hammaslääkäri, silmälääkäri sun muuta huoltomerkintää sinne on tehty.
Päänsisäiselle listalle on lisäksi merkattu ainakin karjalanpiirakoiden ja irtojäätelön syöminen. Saunominen. Ja mikä ettei lonkerokin maistuisi saunan jälkeen. Perheen ja kavereiden kanssa oleilu. Turun jokirannassa käpsyttely. Mökkilörvintä. En pistäisi pahakseni, jos pääsisimme miehen kanssa kahdestaan syömään. Ja jostakin takavasemmalta on noussut myös halu toteuttaa yhtä kesäperinnettäni - joka on tosin ollut parina vuotena katkolla - ja mennä kesäteatteriin. Nähtäväksi jää pääsevätkö kaikki ja useampi muukin juttu toteutettavien asioiden listalle.
Emännän ottaessa siivet alleen jää blogi samalla kesätauolle.
Aurinkoisia ja leppoisia kesäpäiviä!
Aurinkoisia ja leppoisia kesäpäiviä!
Me kuulemme taas jossakin vaiheessa elokuuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kiva kun kommentoit!