6. joulukuuta 2018

Kopiokone

Lapsi rannalla, kallioseinä, hiekkaranta, meri, pilvinen taivas, ballybunion
Tiedätkö sen tunteen kun kuulet omat sanasi jonkun toisen suusta? Joku muu on alkanut käyttämään usein lausumiasi fraaseja. Minulle näin käy lähes päivittäin. Näin tosin käy varmasti jokaisessa lapsiperheessä. Olen kuitenkin miettinyt tapahtuuko tällaista kopiointia enemmän tällaisessa meidänkaltaisessa tilanteessa, jossa lapsi kuulee äidinkieltään vain kotona ja muu ympärillä pyörivä elämä toimii toisella kielellä?

Kolmevuotias Nappula on arkisin neljä tuntia pre-schoolissa ja muun ajan päivästä olen läsnä hänen arjessa. Isäänsä lapsi näkee arkisin yleensä vain noin tunnin päivässä. Eipä siis ihme, että oman sanaisen arkkuni helmet ovat (valitettavasti) syöpyneet Nappulan sanavarastoon. Ja yleensä tässä kopioinnissa ei päde pelkkä lauseen toistaminen, vaan myös äänenpaino on kumman tuttu.

Mutta arvatkaapa vain ärsyttääkö kun pyydät lasta tekemään jotakin ja saat vastaukseksi: Ihan just. Juu, näin on saattanut joku muukin joskus sanoa.

Ja sitten kun olet saanut lapsille vaatteet päälle, mutta olet itse vielä puolipukeissa, kuulet juuri sillä tietyllä äänenpainolla kommentin: Pueppas nyt päällesi! Niin, kyllähän tuo välillä niskakarvoja nostattaa. 

Olen huomannut, että jostakin kumman syystä meillä sekoillaan aika paljon, sillä: Kuka täällä sekoilee? Ollaanko me ihan sekoboltseja? Ovat aika usein kuultuja lausahduksia.

Silloin kun pikkuveli nostaa mekkalan syystä x, kommentoidaan sitä monesti lauseella Äiti, Paddy repii pelihousut! Mutta osataan sitä veljeä myös lohduttaa tutulla fraasilla: Paddy, ei tullut maailmanloppu.

Ei mitään hätää. Toimii lohdutukseen niin lapselle itselle kuin muillekin. 

Ja tiedättekö mikä meillä tuntuu auttavan vaivaan kuin vaivaan, oli sitten kyse liian kuumasta ruoasta tai joskus jostakin ihan täysin muusta? No sehän on tietysti maito, Ota maitoa, niin se auttaa.