Family Doctor

Tiedättehän ne TV-sarjoista tutut Family Doctorit, perhelääkärit? Nyt seuraa hieman ajatuksenjuoksua sellaisen hankkimisesta.

Meillä ei ole ollut täällä ollessa asiaa lääkärille. Ei ole ollut mitään flunssaa ja pientä kuumetta kummempaa. Olin toki selvittänyt mistä löytyy lääkäriasema ja sairaala. Hätänumeron ja yöpäivystyksen numeron olin kiinnittänyt jääkaapin oveen – just in case. Alkuun oltiin täällä meidän Suomen matkavakuutusten varassa, kunnes miehen työn puolesta saamat vakuutukset alkoivat rullaamaan. Olin myös kysellyt muutamilta kavereilta missä he käyvät lääkärissä. Kuvittelin, että homma on hallinnassa. Siis, että jos jotakin sattuu, niin sitten vain varataan aika ja mennään lääkäriin. Ihan niin kuin Suomessa. Joo, aika naivia!

Täyttelin joku aika sitten Nappulan päivähoitohakemusta. Hakemuksessa ei kysytty minkälaista hoitoa olemme hakemassa (koko-/puolipäiväistä, kuinka monta päivää viikossa), mutta siinä kysyttiin Family Doctorin nimeä. Naurahdin. Eihän meillä sellaista ole. Ihmelomake. Ja jätin sen kohdan täyttämättä.

Muutama päivä lomakkeen täyttämisestä mies kertoi jutelleensa töissä puolalaisen kollegansa kanssa, sen samaisen, joka avitti aiemmin auton korjaamisessa. Hänellä oli ollut aikanaan ongelma. Hän ei ollut meinannut päästä lainkaan leikkaukseen, koska hänellä ei ollut Family Doctoria. Homma ei täällä menekään niin, että mikäli polveen jomottaa, niin otetaan yhteyttä ortopediin, vaan Family Doctoriin. Family Doctor katsastaa ensin tilanteen ja antaa lähetteen eteenpäin tarvittavalle specialistille.

Sen kuultuaan tämä emäntä joutui siihen kuuluisaan "tieto lisää tuskaa" -tilaan. Olin varma, että nyt sattuu ihan saletisti jotakin, kun meillä ei ole perhelääkäriä ja kukaan ei hoida meitä ja sitten me kuollaan ja mitänäitänyton. "Soitetaan heti ihan mihin tahansa lääkäriasemalle ja kysytään josko joku voisi alkaa meidän Family Doctoriksi! Nyt, heti! Kohta sattuu jotakin!"

Mies tuijotti mesoamistani aikansa ja totesi: "Ei me kyllä nyt soiteta mihinkään, ensin pitää vähän selvitellä asioita". Selvitellä ja selvitellä! Miten se voi aina olla noin rauhallinen? Tuollaisissa lähes hyperventilaatiotilanteissa mikään muu ei ärsytä enempää kuin selvittely! Niin tai näin mies sai taas vauhkossa tilassa olevan emännän rauhoittumaan. "Selvitellään nyt ensin, eikä soiteta suinpäin jonnekin. Saadaan kuitenkin joku paikallinen Esa Laiho meidän lääkäriksi tai sitten tässäkin on joku mutka matkassa, jota emme vielä tiedä".

Tavattiin tästä "käyn vähän ylikierroksilla" -päivästä seuraavana päivänä kaveripariskunta, jonka mies on irlantilainen. Varmisteltiin vielä häneltä asiaa. Kyllä, puolalaisen työkaverin kertomus pitää kutinsa. Meidän täytyy etsiä itse lääkäri. Voimme ottaa yhteyttä haluamaamme lääkäriasemaan ja anoa sieltä itsellemme Family Doctoria.

Seuraavana arkipäivänä lähdin asioimaan eräässä lääkärikeskuksessa. Nämä lääkärikeskukset eivät ole täällä sellaisia isoja Terveystalon tai Mehiläisen kaltaisia komplekseja vaan pieniä taloja. Näyttävät minun silmään lähinnä omakotitaloilta tai irlantilaisen rivitalon huoneistolta portaineen ja kapeine käytävineen.

Lääkärikeskuksen respanneiti valisti minua lisää. Kaksi heidän keskuksen lääkäriä eivät ota tällä hetkellä uusia potilaita. Hän otti yhteystietoni ja lupasi palata myöhemmin samana päivänä asiaan kun oli saanut selvitettyä ottaisivatko heidän muut lääkärit uusia potilaita vastaan. Ja edessähän ei tämän jälkeen ollut mikään pelkkä papereiden täyttö, vaan meidän tulisi varata lääkäriltä aika ja mennä sinne "haastatteluun", jossa lääkäri kävisi meidän perheen potilashistoria läpi. Että sellaista. Illalla sain kuitenkin puhelun respanneidiltä, etteivät muutkaan lääkärit ota uusia potilaita vastaan.

Uutta matoa koukkuun. Kävin samana iltana läpi muita lääkärikeskuksia ja seuraavana päivänä uuteen iskuun. Voisihan näihin lääkärikeskuksiin tietysti soittaakin, mutta olen kokenut jokseenkin helpommaksi mennä itse paikanpäälle selvittämään asioita. Päivän ensimmäisessä paikassa lykästi. Respansetä antoi lomakkeet ja pyysi palauttamaan täytettyinä. Homma olisi kuulemma sillä selvä, tässä paikassa ei tarvittu erillisiä haastatteluita, vaan potilashistoria kirjoitettaisiin palautettavalle lomakkeelle. Päivää myöhemmin palautin liput ja laput. Setä löi tiedot järjestelmään, tarjosi Nappulalle tikkarin ja kertoi, että nyt voimme tarvittaessa varata lääkäriltä ajan. Nyt meidän perheellä on oma Family Doctor! Mehän eletään melkein TV-sarjaelämää ;)