Pääsiäisviikonlopun kuulumisia

Täällä podetaan pääsiäisen jälkeistä krapulaa. Siis sellaista henkistä. Meillä oli pääsiäisenä täällä ekat Suomivieraat – anoppi ja appiukko kylässä. Täällä Irlannissa ainoastaan eilinen maanantai oli vapaapäivä töistä, mutta mies otti kuitenkin perjantainkin vapaaksi. Vieraat saapuivat torstai-iltana. Neljä päivää suhattiin ympäriinsä aamusta iltaan. Nappulalle oli siis taattu useamman päivän ajan lähes sata prosenttinen huomio. Nyt kun talo on vieraiden lähdettyä hiljainen, mies palannut sorvin ääreen, vatsa on vieläkin pömpöllään kaikista syödyistä herkuista ja pesukone pyörittää pyykkiä. Niin täällä vain ihmetellään kuinka nopsasti se odotettu vierailu hujahtikaan.

Vieraiden lisäksi saimme myös mieluisia Suomi tuliaisia: nyhtökauraa, ruisleipää ja salmiakkia. Voi jee! Sekä sitten niitä omia tavaroita, kuten miehen kumisaappaat ja sähköhammasharjat, jotka päätimme jonkun tavattoman aivopierun seurauksena jättää Suomeen. "Onhan se sitten hirveän kätevää, että meillä on hammasharjat Suomessa odottamassa." Onpa tosiaan, kun ei nyt asuta siellä!

Mitään ihmeempiä "pääsiäisrituaaleja" emme noudattaneet. Tosin, ei ole kyllä ollut henkilökohtaisesti tapana Suomessakaan. Ei erityisruokia, koristeita tai herkkuja. Tai no, syötiinhän me suklaamunat.

Pääsiäinen kului seikkaillessa. Kävimme näyttämässä muutamia paikkoja, joihin olemme ehtineet tutustua täällä asuessa. Ja joista suurimpaan osaan myös te lukijat olette päässeet blogin kautta piipahtamaan. Vaikka kävimmekin jo meille tutuissa paikoissa, löytyy niistä onneksi paljon uutta nähtävää. Taidan tehdä myöhemmin omat blogipäivityset muutamasta muusta paikasta, joista en ole aiemmin tarinoinut.

Meille kävi ihan huikean hyvä tuuri, kun ajelimme lauantaina kapeaa vuoristoreittiä pitkin Dinglen kylään tai no pikkukaupunki se virallisesti on. Kaupunkia kuvailin jo aiemmin tässä kirjoituksessa. Edellisen kerran siellä käydessämme pilvet roikkuivat vuoristo-osuudella sen verran alhaalla, ettemme päässeet näkemään koko maisemaa. Tällä kertaa lykästi. Ja voi että kuinka upealta se näyttikään! Näkymä meille päin eli Tralee Bay:n että vielä upeammin Dingle Bay:n suuntaan. Kävelimme vielä näköalapaikan parkkipaikalta huipulle saakka ihailemaan maisemia. Toistan itseni ja ihmettelen taas miten olemme onnistuneet muuttamaan näin hienojen maisemien äärelle. Tuolla säällä ja lomakaudella emme olleet suinkaan ainoat, ketkä olivat päättäneet lähteä ihailemaan maisemia. Vuoristotie kun on osittain niin kapea, ettei siinä mahdu ajamaan kuin yksi auto kerrallaan. Levennyspaikkoja sentään on siellä täällä, mutta mutkaisella ja kapealla vuoristotiellä pakittamiseenkin joutuu aika ajoin turvautumaan. Varsinainen korkeanpaikankammoisen suosikki!

Edellisen käynnin jälkeen osa Dinglen kiinniolleista kalaravintoloista olivat aukaisseet ovensa. Ja hyvää fisua saimmekin pöytään. Lomakaudella lienee viisaita tehdä pöytävaraus etukäteen tai sitten varautua jonottamaa, jos halajaa johonkin tiettyyn paikkaan syömään. Sen verran kiireiseltä Dinglen ravintolaelämä alkoi vaikuttamaan jo näin huhtikuussa.

Tällä kertaa lykästi. Ravintola oli auki

ja löytyi yksi vapaa pöytä.

Extempore päätimme ottaa osaa tunnin kestäneelle delfiiniristeilylle, joka lähti Dinglen satamasta. Minulle oli suoraan sanoen yllätys, että delfiinit viihtyvät näillä leveyspiireillä, olen aina mieltänyt ne vähän lämpimämpien vesien polskijoiksi. Delfiiniristeilyjen ja muiden luontoristeilijöiden tarjoajia löytyy satamasta useita. Tämä delfiiniristeily ei mennyt matkallisesti kovinkaan kauas satamasta, mutta hienoja maisemia siitäkin pääsi katselemaan veneestä käsin. Ja delfiini nähtiin myös, yksi ja sama kaveri. Fungie nimeltään. Olihan se hienoa nähdä sen pomppivan noin lähellä, mutta mua alkoi siitä huolimatta vähän ahdistamaan koko risteily. Kolme venettä nimittäin seuraili tätä samaa delfiiniä ja aina kun sen nähtiin uivan jossakin, veneet piirittivät sen niin, että jokaisesta pystyi seuraamaan Fungien menoa. Yritin ajatella vain, että ehkä se delfiini on leikkisä ja tykkää hyppiä veneiden aalloissa. Ja jos se kokisi seurailun epämieluisaksi, niin ehkä se uisi pois, vielä aavemmille vesille.

Blogille on kävijämäärien mukaan tullut uusia lukijoita. Ihanaa ja kiitos siitä! Jos olet uusi tai uudehko tyyppi ja olet Facebookissa, niin käyppä tykkäämässä Vihreän saaren emännästä. Onnistuu tästä tai tuosta oikeanpuoleisen palkin tykkää -painikkeesta. Käyn laittamassa Facebookin puolelle linkin aina kun olen päivittänyt blogia. Ja toisinaan sinne ilmestyy myös muuta pientä extraa.

Kuinka arki siellä ruutujen toisella puolella on pyörähtänyt käyntiin?