Päivänpaistetta

Kyllä meitä ovat nyt säät hellineet. Lämmintä ja sateetonta. Aivan mahtavaa! Tiedän, että Suomessa on puhallellut jo pitkään lämpöaalto. Niihin lukemiin ei täällä päästä, mutta se että on voinut lähteä useana aamupäivänä liikenteeseen t-paidassa, shortseissa ja sandaaleissa on jo todella paljon. Monet paikallisetkin ovat ihmetelleet, tätä lämmintä ja sateetonta sääilmiöitä ja jopa toivoneet lämpötilan viilenevän hieman. Siitä olen erimieltä. Monen suusta olen kuullut myös hokeman tällaisina päivinä Irlanti on maailman kaunein maa.

Tuolla ympäri kyliä kävellessäni olen kiinnittänyt huomiota asiaan, josta en ole vieläkään päässyt täällä asuessa yli. Nimittäin pukeutumiseen. Kun aloin näpyttelemään tätä tekstiä, tuli sellainen olo kun olisin kirjannut ajatuksiani jo aiemminkin tästä asiasta. Ja olenhan minä, aikalailla vuosi sitten.

Näinä lämpiminä päivinä suuri osa ihmisistä pukeutuu kuten minä, kesävaatteisiin. Omalla kohdalla tästä on meinannut aiheutua pieni dilemma, sillä suurin osa kesävaatteistani on varastoituna Suomessa. Ajattelin, ettei niitä täällä juurikaan ole käyttöä kesämekoille, shortseille ja sandaaleille.

Kesävaatepukeutujien lisäksi näillä lämpimillä säillä törmää joukkoon, jotka ovat pukeneet päälleen esimerkiksi paksun neuletakin, mustat farkut ja talvinilkkurit. Talvinilkkurit! Sen kerran kun täällä saa kerrankin sään puolesta ulkoiluttaa varpaita. Kummalliseksi tilanteen tekee se, että yhtälailla talvella, siis silloin kun on minun mielestäni kylmä ja pukeudun mieluusti niihin talvikenkiin, voi ihmisiä nähdä kulkevan sandaaleissa ja shortseissa. En tosin tiedä onko tällainen emäntä, joka palelee alle +18 asteessa ja hikoilee yli +23 asteessa kovin jäävi sanomaan mistään pukeutumiseen liittyvästä mitään, mutta kommentoinpa nyt kuitenkin.

Loppuviimein lämpöasteiden vaihteluväli on tällä saarella aika pieni ympäri vuoden. Tammikuussa voi hyvin olla +13 astetta ja se sama lukema voi olla kesäkuukausinakin. Se voi osaltaan selittää sitä, että osa ihmistä vetelee kutakuinkin samanpaksuisissa kamppeissa ympäri vuoden. Säähän vaikuttaa vahvasti tuo Atlantilta puhalteleva ystävämme tuuli, joka viilentää ilmaa. Ilmankosteus täällä on aina korkea, oli sitten kesä tai talvi. Kesäaikaan juurikin tuo kosteus tuo noin karrikoiden sellaista tropiikin tuntua ja taas toisaalta talvikuukausina tekee sään kalseaksi. Se luihin ja ytimiin menevä kalseus on ainakin itselleni sellainen, jolta on hankalampi suojautua kun vaikkapa kovalta pakkaselta. Senpä vuoksi käytän kylminä kuukausina tuulen- ja vedenpitävää takkia sekä ehdottomasti hanskoja, niitä kummajaisia näkee todella harvoin paikallisten käsissä. Yleensä lapsetkin ovat kylminä kuukausina hanskoitta samoissa legginsseissä, kun heillä saattaa olla kesällä päällä. Yllättäen meillä on lapsille erikseen kesä- ja talvivaatteet ja myös ne sadevaatteet, joita paikallisilla harvoin näkee. Omaan pukeutumiseen vaikuttaa toki myös se, etten paikallisten tavoin juurikaan autoile vaan kuljen kävellen paikasta toiseen, jolloin säihin täytyy varautua ihan eri tavalla.

Niin tai näin. Sen kuitenkin sanon, että nyt jos koskaan kannattaa ne kesävetimet heittää niskaan sitä kun ei tiedä milloin sen takin huppuineen saa taas vetää päälleen.