Elokuu on lomakuu

Teimme paluun vihreälle saarelle elokuun alussa. Mies palasi sorvin ääreen. Minulla ja lapsilla on vielä menossa jonkinlainen lomankaltainen välitila.

Elokuu on Irlannissa vielä täysi lomakuu, tarkoittaen sitä, että esikoulut, koulut ja harrasteet ovat vielä lomalla ja alkavat/jatkuvat syyskuussa. Nappula tosin käy elokuun ajan kahtena aamupäivänä viikossa päiväkodissa, samassa paikassa, jossa hän on esikoulussa. Toive tähän tuli hoitajien puolelta. Taka-ajatuksena on Nappulan englanninkielenkehitys. Ja ratkaisu on vaikuttanut oikein hyvältä. Parina päivänä aamusta noustaan kellon voimalla, toimitaan enemmässä tai vähemmässä yhteisymmärryksessä ja lähdetään liikkeelle. Muina päivinä ollaan kuin Ellun kanat ja toimitaan suurimmilta osin painovoiman ja nälkätilan ohjaamina.

Sosiaalisista suhteista huomaan lomakauden olemassaolon. Monet kaverini ovat matkoilla tai menossa reissuilleen myöhemmin elokuun aikana – etenkin ne, joiden juuret ovat jostakin toisesta maasta kuin tältä tuuliselta saarelta. Monen kohdalla reissu kotimaahan on vasta edessäpäin.

Tässä pienessä ja tavallisessa irlantilaisessa pikkukaupungissa lomakuun huomaa myös siitä, että turistibusseihin ja ryhmiin törmää tuon tuosta. Monet ohikulkumatkalla tai piipahtamassa hetken ennen siirtymistä seuraavaan etappiin. Emme siis asu varsinaisessa turistikeskittymässä. Viikon aikana olen kuitenkin opastanut vaellusvermeisiin sonnustautunutta jenkkiryhmää ulkoilureitin alkuun ja toista porukkaa ruusupuistoon ja yhtä pariskuntaa sairaalaan. Tällä viimeisellä nyt ei varmaan ollut mitään tekoa turismin kanssa. Jokatapauksessa rattaita lykkivä emäntä näyttää ilmeisesti aina sopivan paikalliselta neuvonantajalta.

Elokuun lopulla pikkukaupungissamma järjestetään vuoden suurin tapahtuma Rose of Tralee. Kauneuskilpailut, joiden ympärille on kasattu kaikenlaista muuta enemmänn ja vähemmän yhteensopivaa ohjelmaa. Ja sen valmisteluja ei ole voinut jättää huomaamatta. Paikat, jotka muuten repsottavat ympäri vuoden puunataan nyt kuntoon. Heijastinliivein sonnustautuneilla työmiehillä on selvästi kiireisempää kuin monina muina vuodenkierron päivinä. Kävelytietä reunustavia lahonneita aitoja uusitaan, rikkaruohoja kuokitaan ennätysinnokkaasti ja ryteikköidet pusikot saavat uusia muotoja. Keskustan pääkaduille on laitettu ruusukuviodut koristevalot ja päänäyttämönä toimiva teltta on noussut täyteen korkeuteensa.

Siitä huolimatta, että saan lasten kanssa ottaa tämän kuukauden vielä lunkimmin odotan jo hieman salaa selkeämpää rutiineihin siirtymistä. Mutta nautitaan nyt vielä tästä. Toiveena olisi saada tietysti lomaan sopivia, mahdollisimman vähäsateisia päiviä, mutta taitaapa kolahtaa utopististen asioiden toivelaatikkoon.