Asuntoajatuksia

Kun reilut kolme vuotta sitten muutimme Suomesta jätimme jälkeen kauniin 50-luvun kerrostaloasunnon. Asunnon, jota olimme hinkanneet huolella mieleiseksemme ja ajattelimme, että tästä ei niin vain luovuta. Asiat ja mieli kuitenkin tuppaavat välillä muuttumaan, niin tässäkin tapauksessa. Puolen vuoden Irlannissa asumisen jälkeen oli helppo tehdä päätös. Viihdyimme hyvin vihreällä saarella eikä paluu käynyt mielessä. Lapsen kanssa omakotitaloasuminen oli helppoa ja plussatuloksen tehtyäni tiesimme, että 50-luvun helmi tulisi auttamatta jäämään meille jossakin vaiheessa pieneksi.

Kolme vuotta vilahti omakotitaloasujana. Tilaa, oma pieni piha eikä pelkoa, että onnistuisimme älämölöllämme hirveästi häiritsemään naapureita.

Paluumuuton kynnyksellä haaveissa siinsi joku vuokrarivitalo, johon tämän neljän hengen poppoon olisi helppo asettua.

Totuus alkoi kuitenkin paljastua kun aloin aktiivisemmin seuraamaan vuokra-asuntoilmoituksia. Suomen vuokra-asuntokanta on hyvin toisenlainen kuin mihin olimme Irlannissa tottuneet. Tarjolla on pääasiassa kerrostaloasuntoja, ainakin niillä aluilla, jotka meitä pääsääntöisesti kiinnostavat. Luupin olemme rajanneet muutamille alueille. Kriteerinä olemme pitäneet läheistä sijaintia lasten päiväkotiin tai hyviä julkisia kulkuyhteyksiä lasten päiväkotiin. Pienten lasten kanssa asuessa hissi on välttämättömyys, ellei kyse ole ensimmäisen kerroksen asunnosta. Etsinnän tässä vaiheessa talotyypin ohella tuli kohdata myös muut faktat muuttaessa pikkukaupungista pääkaupunkiin. Siinä missä neliömäärä pienenee varmaan puolella, tulee vuokrahinta vähintään tuplaantumaan. Tämä ei taida olla sellainen win – win -tilanne.

Useampia asuntoja olemme käyneet katsomassa ja tehneen jonkinlaista skauttausta siitä mitä on tarjolla. Minulla oli jostakin syystä se käsitys, että pääkaupunkiseudun asunnot viedään heti käsistä ja päätös pitäisi tehdä jo näytössä. Tämä on osoittautunut kuitenkin harhaluuloksi ja taitaakin koskea enemmän tietyn hintaluokan myytäviä asuntoja. 

Lasten kanssa asuntonäytöissä käyminen on ollut oma episodinsa. Luonnollisesti kaikki asukkaan tavarat ovat kiinnostaneet suuresti ja niissä paikoissa, joissa on ollut lasten leluja ovat kutsuneet leikkimään – ihan kun olisi kylään mennyt. Tyhjillään olevat asunnot ovat taas herättäneet miksei täällä ole mitään? -kysymyksiä.

Irlantiin verrattuna pääkaupunkiseudun vuokra-asuntojen taso on yllättänyt positiivisesti. Lähes poikkeuksetta asunnot ovat olleet tosi siistejä, ei katosta halkeilleita maaleja tai epämääräisiä sähköjohtojen päitä. Monessa on ollut lisäksi putkiremontin jäljiltä uudehkot kylpyhuoneet. Yllättäen kokolattiamatot ovat loistaneet poissaolollaan.

Paniikkia ei asunnon löytymisen suhteen kuitenkaan ole, sillä majailemme vielä turvallisesti lainakodin katon alla. Ja vaihtoehtoja markkinoilta tuntuu löytyvän ihan mukavasti.

*Kuvan rakennukset eivät liity tapaukseen.