Melkein matkalaukkuelämää

Onhan tämä meidän elo tällä hetkellä jonkinlaista sillisalaattia. Mutta kaikkeen tottuu. Niin tähänkin. Enemmän olen huomannut tämän meidän tilanteen herättäneen hämmennystä tuttujen ja puolituttujen toimesta. Mutta väliäkö tuolla, saahan tätä ihmetellä.

Nyt elellään monilta osin varsin simppelillä linjalla ja tässä on oikeasti paljon hyviä puolia.

Asumme tällä hetkellä valmiiksi kalustetussa asunnossa, jossa edes kahvikupit tai lakanat eivät ole omiamme. Kaappeihin on pakattu laukuissa mukana tuodut vaatteet ja muu tarpeisto. Lapset leikkivät hyvin minimaalisella lelureservillä; katselevat samoja kirjoja ja taistelevat niistä muutamista leluista. Mukaan puuhailuihin on otettu pahvilaatikoita ja purnukoita. Tämä on taas hyvä muistutus siitä, että leikkeihin tarvitaan loppuviimein vähän leluja, mutta roimasti mielikuvitusta, jotka kantavat leikkiä.

Muuttokuormamme on vielä matkalla Suomeen, mutta kun pääsemme siihen käsiksi, on sieltä tarkoitus napata muutamat laatikot ja syöttötuoli käyttöön. Muut roippeet varastoidaan, koska ne eivät mahdu tänne väliaikaiseen lainakotiin.

Muut tavarat, entisen Suomikodin jäämistö ovat sen sijaan varastoituna toisessa varastossa Turussa.

Että mitäpä tästä sanomaan; varastoja, varastoja ja sen verran tavaraa millä selvitään. Oikeastaan aika kivaa ja yksinkertaista. Menee kuulkaa esimerkiksi siivoamiseen huomattavasti vähemmän aikaa, kun ensin ei tarvitse kärrätä leluvuoria ja erinäistä sälää paikasta toiseen.

Mutta onhan tässä melkein matkalaukkuelämässä pienet kääntöpuolensakin. Asioiden tietää olevan väliaikaisia ja harvaan asiaan viitsii tällä hetkellä sitoutua. Näillä asioilla tarkoitan esimerkiksi harrastuksia, koska en osaa vielä sanoa minne ja minkälaisten välimatkojen päähän ankkuroimme itsemme seuraavaksi. Sen verran kuitenkin aktivoiduin, että hankin itselleni kuntosalikortin, vaikken mikään suuri salifani olekaan, mutta tuntui siltä, että tähänkin väliaikaiselämään halusi luoda jonkinlaista mukanaan vieviä rutiineja.