Hylly löysi paikkansa

Lainasimme naapureilta poraa. Seinälle kipusi tällä kertaa taulu, peili ja hylly.

Tuolla kyseisellä hyllyllä on ikää. En tiedä tarkalleen kuinka paljon, mutta vähintäänkin yli 35 vuotta. Muistan nimittäin tuon samaisen hyllyn olleen ainakin kahdessa eri lapsuudenvuosieni kodissa. Hyllyn paikka oli aina keittiössä. En muista mitä hyllyssä säilytettiin, muuta kuin painavan metallisen morttelin, josta sai aikaan mojovat äänet kun keppiä kilkutteli astian reunaan.

Tuo samainen hylly palasi elämääni reilut viisitoista vuotta sitten. Muutin silloin pieneen turkulaiseen yksiöön. Yksiö oli muuten vallan riittävä tarpeisiini, mutta keittiö oli pieni kuin postimerkki. Mielenkiintoisena yksityiskohtana kerrottakoon, että keittiössä oli tasan yksi pistorasia, joka oli sellaisessa paikassa, ettei sen läheisyyteen saanut niitä siihen aikaan kaiketi kahta sähköaparaattiani; kahvinkeitintä ja mikroa. Sen vuoksi sähkövimpaimet piti virittää aina jatkojohdolla tämän pikkuruisen keittiön poikki. Jos oli pistorasioita vähän, niin niin oli myös säilytystilaa. Muutama pieni kaappi. Tällöin tämä hylly astui kuvaan, kun vanhempani kysyivät josko haluaisin laittaa vanhan lokerikkohyllyn minikeittiöni seinälle.

Ja sinne se päätyi ja toimi tarpeisiini täydellisesti. Ostin kirppareilta somia retropurkkeja, joita täyttelin kahvilla, riisillä, puurohiutaleilla ja muilla kuivatarpeilla. Ja hylly vetikin purnukoita sisälleen yllättävän suuria määriä.

Tämän yksiön jälkeen hylly seurasi minua ja kuvaan astunutta miestä muutamaan seuraavaan turkulaiseen kotiin. Hyllyn paikka valikoitui aina keittiöstä, vaikka kaappitilaa tulikin enemmän, eikä sillä ollut enää käyttöä ruoansäilytyshyllykkönä.

Pari kuukautta sitten tyhjensimme varastoa, jossa suurin osa tavaroistamme oli ollut säilytyksessä Irlannin vuosien ajan.

Varaston kätköistä löytyi myös tuttu hylly. Pohdin olisiko sille käyttöä. Tässä vaiheessa tajusin varsinaisen päähänpinttymän. Mietin, että jos hylly otetaan käyttöön, on sen paikka ilman muuta keittiössä. Kummaksuin sitä, kuinka samoja huonekaluja sijoittelee vanhasta tottumuksesta samoihin huoneisiin tai samanlaiseen käyttötarkoitukseen, vaikka tämäkin esimerkkihylly istuisi mainiosti muuhunkin tilaan.

Keittiön seinälle hylly ei kuitenkaan päätynyt, koska teimme paluun pieneen keittiöön. Sen sijaan hylly sai turvallisen paikkansa saman aihepiirin ympäriltä; ruokapöydän vierestä.

Vanhaan, mutta ajattomaan lokerikkohyllyyn on kiva laittaa esille kauniita enemmän tai vähemmän käytössä olevia esineitä, jotka muuten ehkä päätyisivät piiloon kaapin ovien taa. Esineitä vaihdellessa hyllystä saa kuin pienen muuntuvan taidenäyttelyn, jossa jokaiseen lokeroon ja lokerikon päälle voi sijoittaa hauskoja pieniä yksityiskohtia.

Mielenkiintoista nähdä pääsenkö koskaan päähänpinttymästäni ja voisiko hyllyn jonakin päivänä sijoittaa täysin toiseen huoneeseen kuin keittiöön tai sen välittömään läheisyyteen? Sen voin kuitenkin taata, että kun se on tässä asunnossa kerran saatu vatupassisuoraan seinälle, tulee sen paikka olemaan tuolla seinällä seuraavaan muuttoon saakka.