Uskokaa tai älkää, mutta
virallisuusakselilla on tapahtunut kehitystä. Ihan oikeasti!
Muistanette ehkä, että kuukausi sitten kirjoittelin siitä kuinka
hankala on saada viralliset asiat hoitumaan? Tämän linkin kautta
pääsee lukaisemaan edellisen samaa aihetta käsitelleen jutun.
Nyt on nimittäin käynyt niin, että
meillä on kotona melkein toimiva nettiyhteys. Reilut pari viikkoa
takaperin sitä anottiin ja tänään asentajasedät tulivat
laittamaan piuhat kiinni. Kuviteltiin toki, että homma olisi
lähtenyt rullaamaan samoin tein. Ähäkutti! Vielä saannee odottaa
noin viikon kun yhteyden pitäisi oikeasti toimia.
Internetyhteyden saaminen vaati
paikallisen pankkitilin. Mieheni onnistui saamaan sen toisella
yrittämällä. Ensimmäisessä pankissa hänen todisteensa eivät
olleet riittävät. Hänellä oli mukanaan passi, vuokrasopimus,
kotiin tullut kirje sekä kaksi erillistä todistusta työnantajalta
(kyllä, kyseinen henkilö on meillä töissä ja kyllä hänelle
maksetaan myös palkkaa tekemästään työstä). Toiseen pankkiin
tämä määrä todisteita onneksi riitti tilin avaamiseen.
Kun mieheni oli saanut pankkiasiansa
kuntoon lähdimme hoitamaan minulle oikeaa puhelinliittymää
prepaidin korvaajaksi. Itse en saanut tätä asiaa hoidettua, koska
minulla ei ole paikallista pankkitiliä. Oikean puhelinliittymän
avaamisen jälkeen minulla on osoittaa kaksi todistusta nykyisestä
asuinosoitteesta.
Puhelinliittymän lisäksi sain
itselleni paikallisen kirjastokortin. Siihenkin vaadittiin tämä
todistettu osoite.
Täytetyn hakukaavakkeen,
passin ja postista kolahtaneen TV-luvan turvin minulle sitten
myönnettiin kirjastokortti. Hip hei!
Kun nämä asiat
oli saatu kuntoon oli aika käydä asioimassa paikallisessa
"työkkärissä". Kyseinen virasto myöntää myös niin
sanottuja henkilönumeroita. Jonotin nappulan kanssa yli tunnin
luukulle. Onneksi hän oli hyvällä tuulella ja keskittyi lähinnä
"siivoamaan" mukana kantamansa risun kanssa byron käytäviä.
Viimein tuli minun vuoroni. Vastailin minulle esitettyihin
"turvakysymyksiin" ja täytin virastosedän antaman
kaavakkeen, jossa kysyttiin muun muassa hääpäiväämme ja äitini
tyttönimeä. Jo vain pääsi Kuismakin Irlannin kirjoihin ja
kansiin. Hakemus meni läpi. Nyt odotellaan, että kortti tipahtaisi
postiluukusta. Josko sen ja noiden todistettujen osoitteiden kanssa
yrittäisin saada vielä itselleni pankkitilin. Avausaskeleet
irlantilaisuuteen on otettu. Saa taputtaa!
Hei!
VastaaPoistaHauska lukea kuinka eritavalla asiat toimivat. Ei tuntunut olevan helppoa edes kirjastokortin saaminen.
Hei ja kiitos kommentistasi!
VastaaPoistaKiva kun olet lukenut blogia.
Asiat tosiaan toimivat aikalailla eritavalla kuin Suomessa. Siellä tuo kirjastokorttikin irtoaisi helpommin :)
Huh huh! Vaikuttaa paljon byrokraattisemmalta kuin täällä Italiassa. En voi muuta kuin toivottaa paljon tsemppiä ja erityisen pitkää pinnaa!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja tsempistä Marika!
PoistaEhkä teillä siellä etelässä osataan ottaa asiat vähän lunkimmin :)
Onneksi vihreän saaren emäntä on reipas, eikä vähästä hyydy!
VastaaPoistaNyt tuntuu, että ollaan jo voiton puolella. Ei siis sovi hyytyä vielä.
Poista