Toin
polkupyöräni Suomesta tänne Irlantiin. Pyöräni on
vankkarakenteista mammamallia. Painaa kuin synti, ei ole kovin
ketterä liikkeissään ja ulkomuodoltaan kaukana sporttisesta. Mutta
toimii erinomaisesti tällaisiin muutamien kilometrien
kaupunkipyöräilyyn. Satula on pehmeä ja ajoasento on ylväs, ei
sellainen makaava maastopyöräilyasento. Mammapyörän selästä
tällainen tappikin näkee vähän paremmin eteensä. Saa olla
kerrankin korkealla. Pyörän jykevyyttä korostaa entisestään
edessä oleva kori sekä tarakalla oleva lastenistuin.
Irlannissa
olen nähnyt kovin vähän pyöräilijöitä. Pyöriä käyttävät
lähinnä pikkulapset sekä viikonloppuisin näillä kulmilla näkee
jonkin verran kilpapyöräilijöitä. Tuohon kahteen kohderyhmään
pyöräilijät ovat melkeinpä jääneetkin. Sen vuoksi olen
huomannut, että olemme herättäneet melkoisesti huomiota kun olemme
nappulan kanssa paahtaneet menemään mamman kyydissä. Myönnettäkön
tosin, että mamma ei ole ollut ihan niin uutterassa käytössä kun
olisin toivonut. Sadesäillä menen mieluummin kävellen kuin pyörällä
– kastuu vähemmän.
Yhtenä
päivänä pyöräilimme leikkipuistoon ja huomasin useamman
lukioikäisen ottavan valokuvia pyörästäni. Toisena päivänä
taas lähitalojen pikkupojat katsoivat kauhuissaan ja polkivat
karkuun kun tämä emäntä puski vastatuuleen mammansa ja lapsensa
kanssa.
Tuntuu,
että täällä tämä tällainen arkipyöräily on vähän b-luokan
hommaa tyyliin ”eikö tuolla ole varaa ostaa autoa”.
Pyörätelineitäkin olen nähnyt vain kahdessa paikassa kirjaston ja
uimahallin edessä.
Saamani
uskomus pyöräilyn b-luokkaisuudesta osoittautui oikeaksi kun mies
kertoi minulle työpaikalla käydystä kahvipöytäkeskustelusta.
Työkaveri oli todennut miehelleni, että teillä lienee pian aika
ostaa talouteen toinen auto, että vaimokin pääsee liikkumaan
paikasta toiseen. Mieheni vastaus, ettei juuri nyt ole ollut aietta
moiseen tulkittiin se heti miehen haluna kontrolloida vaimon
menemisiä ja pitää nainen kotona. Mieheni joutui puolustelemaan,
että kaikki paikat, joissa tähän mennessä on ollut tarvetta
asioida ovat kävelymatkan päässä ja pyörälläkin pääsee
kätevästi. Juuri pyöräilyä tunnuttiin pitävän lähes
viimeisenä vaihtoehtona liikkua, sillä kulkevat ne joilla ei ole
varaa autoon tai joiden kortti on kuivumassa. Vasta kertomus siitä,
että Suomessa on pyöräteitä ja monet käyttävät polkupyörää
vapaa-ajan liikkumiseen tai työmatkan kulkemiseen saivat työkaverit
näkemään arkipyöräilyn uudessa valossa.
Kunhan
säät hieman lämpenevät, niin uskon, että tulemme ihan
vapaaehtoisesti tekemään vielä monta mukavaa pyöräretkeä mamman
kanssa.
Minkähän säväyksen tekisi irlantilaisiin, jos hommattaisiin siihen polkupyörään peräkärry!
VastaaPoistaHeh! Kiitos kommentistasi! Tuo olisi kieltämättä kokeilemisen arvoinen juttu. Se peräkärry pitäisi taatusti ostaa jostakin muualta kuin täältä.
VastaaPoistaSori, hihkumme naurusta täällä irkkumieheni kanssa, voin vain kuvitella paikallisten ihmettelyä...nainen pyörän selässä, ja vielä lapsi kyydissä! Eiks niillä ole autoa? Käännän blogejasi englanniksi, ihanaa lukea suomalaisia mietteitä irkkuelämästä!
VastaaPoistaMinäkin olen pyöräillyt täällä ja saanut sääliviä katseita. Heti kun taloudellisesti mahdollista, ostin auton : ) Irlannin tuuli ja sade ja mäkiset maalaistiet ilman mitään pyöräilijöille tarkoitettua tilaa ovat kyllä haaste. Ainoa paikka jossa olen nähnyt turvallisia pyöräteitä on Mayon Atlantic Wayn Green Way. Sekin turisteille tarkoitettu. Esim koululaiset eivät kulje pyörllä kouluun, koska se ei ole turvallista - ja kastuu sateessa niin usein. Aamuruuhkat johtuvat enimmäkseen juuri tästä: joka koululainen on kuljetettava koulun portille mamin kyydissä.
Varmaan taas yksi noista jutuista, jotka ei vaan ikinä muutu täällä.
Hyvä, jos tuli viihdettä arkeen :)
PoistaPyöräily on kyllä herättänyt kummastusta kerran jos toisenkin.
pyöräteiden puuttumista olen harmitellut. Kapeille maalaisteille ei juuri tee mieli mennä henkeään uhraamaan, sen verran hurjaa kyytiä siellä ajellaan. Sen vuoksi olenkin pyöräillyt pääsääntöisesti keskusta-alueella ja useimmiten kävelyteillä, hieman kadunleveydestä ja liikenteestä riippuen.
Koululaisten kulkeminen itse kouluun vähentäisi taatusti huomattavasti aamu- ja iltapäiväruuhkia.