Punaisen mamman kyydissä

Toin polkupyöräni Suomesta tänne Irlantiin. Pyöräni on vankkarakenteista mammamallia. Painaa kuin synti, ei ole kovin ketterä liikkeissään ja ulkomuodoltaan kaukana sporttisesta. Mutta toimii erinomaisesti tällaisiin muutamien kilometrien kaupunkipyöräilyyn. Satula on pehmeä ja ajoasento on ylväs, ei sellainen makaava maastopyöräilyasento. Mammapyörän selästä tällainen tappikin näkee vähän paremmin eteensä. Saa olla kerrankin korkealla. Pyörän jykevyyttä korostaa entisestään edessä oleva kori sekä tarakalla oleva lastenistuin.

Irlannissa olen nähnyt kovin vähän pyöräilijöitä. Pyöriä käyttävät lähinnä pikkulapset sekä viikonloppuisin näillä kulmilla näkee jonkin verran kilpapyöräilijöitä. Tuohon kahteen kohderyhmään pyöräilijät ovat melkeinpä jääneetkin. Sen vuoksi olen huomannut, että olemme herättäneet melkoisesti huomiota kun olemme nappulan kanssa paahtaneet menemään mamman kyydissä. Myönnettäkön tosin, että mamma ei ole ollut ihan niin uutterassa käytössä kun olisin toivonut. Sadesäillä menen mieluummin kävellen kuin pyörällä – kastuu vähemmän.

Yhtenä päivänä pyöräilimme leikkipuistoon ja huomasin useamman lukioikäisen ottavan valokuvia pyörästäni. Toisena päivänä taas lähitalojen pikkupojat katsoivat kauhuissaan ja polkivat karkuun kun tämä emäntä puski vastatuuleen mammansa ja lapsensa kanssa.

Tuntuu, että täällä tämä tällainen arkipyöräily on vähän b-luokan hommaa tyyliin ”eikö tuolla ole varaa ostaa autoa”. Pyörätelineitäkin olen nähnyt vain kahdessa paikassa kirjaston ja uimahallin edessä.

Saamani uskomus pyöräilyn b-luokkaisuudesta osoittautui oikeaksi kun mies kertoi minulle työpaikalla käydystä kahvipöytäkeskustelusta. Työkaveri oli todennut miehelleni, että teillä lienee pian aika ostaa talouteen toinen auto, että vaimokin pääsee liikkumaan paikasta toiseen. Mieheni vastaus, ettei juuri nyt ole ollut aietta moiseen tulkittiin se heti miehen haluna kontrolloida vaimon menemisiä ja pitää nainen kotona. Mieheni joutui puolustelemaan, että kaikki paikat, joissa tähän mennessä on ollut tarvetta asioida ovat kävelymatkan päässä ja pyörälläkin pääsee kätevästi. Juuri pyöräilyä tunnuttiin pitävän lähes viimeisenä vaihtoehtona liikkua, sillä kulkevat ne joilla ei ole varaa autoon tai joiden kortti on kuivumassa. Vasta kertomus siitä, että Suomessa on pyöräteitä ja monet käyttävät polkupyörää vapaa-ajan liikkumiseen tai työmatkan kulkemiseen saivat työkaverit näkemään arkipyöräilyn uudessa valossa.

Kunhan säät hieman lämpenevät, niin uskon, että tulemme ihan vapaaehtoisesti tekemään vielä monta mukavaa pyöräretkeä mamman kanssa.