Luvassa
pieni päivitys kummallisuuksista. Olisi varmasti pitänyt
kirjoitella tästä aiheesta jo aiemminkin, mutta asia tuli eilen
mieleeni kun ostin kerran viikossa ilmestyvän paikallislehden.
Kotipuolessa
on tottunut siihen, että tällaiset pienet paikallislehdet
sisältävät muutaman aukeaman verran tarinaa paikkakunnan
tapahtumista. Täällä ostamani paikallislehti oli paksumpi kuin
sunnuntain Hesari. Mainoksia toki oli, muttei mitään monen aukeaman
mainosliitteitä. Selailin lehteä, joka sisälsi
paikallisuutisointia aina asunto ja karjanmyynti-ilmoituksiin saakka.
Omasta
mielestä lehden omituisin osio oli kuitenkin useamman aukeaman
mittainen "muistokirjoittelu vainajille". Kyseessä ei siis
ollut normaali kuolinilmoitus vaan kuolleiden henkilöiden
muistaminen heidän syntymäpäivänään, hääpäivänä tai
kuoleman vuosipäivänä esimerkiksi kahdentenakymmenentenä
kolmantena kuolinpäivänä. Ei ihmekään, että paikallislehti oli
paksu kuin pannukakku! Jos olet kerran aloittanut tekemään
vuosittain vainajan muistokirjoittelua, niin kääntyykö henkilö
haudassaan jos sitä ei tule jatkamaan seuraavana vuonna ja sitä
seuraavana ja vielä neljänkymmenen yhdeksän vuoden jälkeenkin? Ja
jos sitä muistokirjoittelua on tehnyt sen yli neljäkymmentä
vuotta, niin pitääkö joka vuosi keksiä uusi värssy?
Kun
nyt tähän aiheeseen päästiin, niin mainitaan vielä asia, mistä
en ole täysin päässyt yli tämän kuukauden aikana. Nimittäin
hanat. Kylmävesihanat ja kuumavesihanat. Ai että välillä on ikävä
sitä yhtä hanaa mistä tulee juuri sen lämpöistä vettä kuin
haluaa. Kuten arvata saattaa, tulee täällä toisesta hanasta
jääkylmää ja toisesta (yleensä) todella kuumaa vettä. Onhan tuo
tuollainen lavuaari hanoineen esteettisesti kaunis, mutta tässä
asiassa menisin ehdottomasti käytäntö edellä.
Ja
sitten on tietysti ne ulko-ovien lukot. Ne tosin tuntuvat olevan
minulle kompastuskivi missä sitten ikinä matkustankin. Se hyvä
puoli näissä tällaisissa lukoissa toki on, että avaimet eivät
pääse unohtumaan sisälle, kun ovea ei saa auki ilman avainta, eikä
vastaavasti lukkoon ilman avainta. Tosin ei ole ihan kerta tai kaksi
kun olen kolunnut asuntoa läpi avaimia etsien, että pääsisi ulos
ovesta. Lopulta hommasin avaimia varten pienen säilytysrasian
eteiseen. Vielä kun ne avaimet muistaisi laittaa sinne aina kotiin
tullessa...
Olin Irlannissa vaihdossa yli kymmenen vuotta sitten. Nähtävästi hanat eivät ole uudistuneet sen jälkeen :)
VastaaPoistaHei ja kiitos kommentistasi.
PoistaTäytyy sanoa, että tuolle asialle uudistus ei olisi ollut pahasta.
Onpa erikoinen pannukakku tuo paikallislehti, en ole ennen moisesta muistelusta kuullut. Hyvä että kirjoitit. - Hanoista taitaa Brittien saarilla joka paikassa saada kylmää tai kuumaa; sopivan säätämisessä kuluu aikaa ja vettä. Ihme ettei Oras, Gustafsberg, Damixa ja mitä niitä onkaan, ole onnistuneet kraanabisneksissään siellä päin.
VastaaPoistaIrlannissa yli 30 vuotta asuneena täytyy todeta, että kaikki muuttuu täällä tooodella hitaasti. Erillisiä hanoja pidetään ' hygieenisempinä' - sun pitäisi siis oppia täyttämään lavuaari tulpan kanssa ja sekoittaa sopivan lämpöistä vettä kädellä : ) Tosi hygieenistä, varsinkin julkisissa vessoissa...
VastaaPoistaKuolema ja hautajaiset ovat täällä paljon suurempi juttu kuin Suomessa. Kaikki menevät hautajaisiin, jotka kynnelle kykenevät, heti seuraavana päivänä. Hautajaiset järkätään parin päivän sisällä. Ehtii sitten muistella vainajaa monta vuosikymmentä. Sekä syntymäpäivänä että kuolinpäivänä! Jos tutkit ilmoituksia tarkemmin, niissä on omat jujunsa. Jos yhdestä vainajasta on useampia muisteloita, on suku yleensä riidoissa tai vaan haluaa näyttää miten pidetty tyyppi oli. Huom. elävässä elämässä tyyppiä ei välttämättä noteerattu yhtä lorkealle ; ) Muistopäivänä pitää myös käydä messussa, jossa vainajan nimi mainitaan. Irlanti ei minusta ole kovin uskovainen kansa, mutta muodollisuudet istuvat tiukassa!
Kiitos Kulttuurikorppikotka!
PoistaKiva kun valistat Irlantinoviisia.
Tosin en silti ymmärrä kuinka kaksi hanaa ovat yhtä hygieenisempiä :)
Tuohon hautajaisasiaan olenkin hivenen kiinnittänyt huomiota kun olen pari kertaa kävellyt hautajaisseurueen ohi ja todellakin osa on näyttänyt siltä, että jonon jatkoksi on tulleet kaikki kynnelle kykenevät. Kiitos vinkistä, Täytyy jatkaa tarkempaa tutustumista noihin muistokirjoitteluihin.