Jos siellä ruutujen toisella puolen
tehdään kiivaasti kesälomasuunnitelmia irlannin suuntaan tai
muuten vaan mietitään minne olisi joskus kiva mennä, niin tässäpä
seuraa yksi kiva ulkoiluvinkki, joka toimii niin aikuisille kuin
lapsiperheillekin. Toteutustapoja löytyy nimittäin useita.
Kävimme viikonloppuna tutustumassa
Killarneyn kupeessa olevaan Gap of Dunloeen. Meillä oli pidennetyn
viikonlopun Suomi -vieras kylässä. Nuo vierailut on aina sellaisia,
että tulee helposti vietettyä vapaa päivät tienpäällä. Käydään
näyttämässä itselle ennestään tuttuja paikkoja sekä
tutustumassa uusiin. Gap of Dunloe on ollut jo hyvän tovin mun
"tarttis päästä käymään" -listalla. Näin itseasiassa
taannoin kyseisen paikan kuvan postikortissa ja siitä se innostus
sitten lähti.
Gap of Dunloe on vuorten solassa
kulkeva tieosuus. Toisella puolella kohoaa reiluun tuhanteen metriin
nouseva MacGillycuddy's Reeks ja toisella puolella reiluun kahdeksaan
sataan metriin ulottuva Purple Mountain. Muutamalla samalla kuvaten;
karua, kivistä, vihreää ja kaunista.
Reitti lähtee vanhalta ravintolalta,
Kate Kearney's cottage :lta. Autot voi jättää parkkiin ravintolan
läheisyyteen. Gap of Dunloen reitti on reilut 10 km pitkä ja se
suositellaan kuljettavaksi jalan, pyörällä tai hevosella. Tie on
kapea ja ulkoilijoita on liikkeellä, joten autolla reittiä ei
suositella ajettavan. Ja mielestäni se olisi melkoisen tökeröä.
Matkan varrelta lähtee myös vaellusreittejä ylös vuorelle.
Koska meidän remmillä oli päivälle
vielä muitakin suunnitelmia, päädyimme kävelyn sijaan vuokraamaan
hevosen vankkureineen. Kolmelle aikuiselle ja yhdelle
vajaamittaiselle tuo reilun tunnin kestänyt ajelu kustansi yhteensä 60 €.
Puolipilvinen, mutta lämmin päivä oli mitä mainioin tuohon
huviin.
Kärrystä oli pollen kavioiden kopseessa
kiva ihailla maisemia. Tuli sellainen menneen ajan tunnelma.
Unohdetaan tässä tapauksessa se sylissä ollut järjestelmäkamera
ja päällä olleet nykyajan vaatteet. Hyvin olisivat voineet
vannemekon helmat hulmuta samaan tahtiin hevosen harjan kanssa.
Solan pohjalla on neljä kapeaa järveä, jonka rantoja pitkin reitti kulkee. Matkalla ylitetään myös
pieni soma kivisilta Wishing Bridge. Tällä kertaa jäi kuitenkin
toiveet tekemättä.
Vaikka sää olikin mitä mahtavin, ei
tiellä ollut liikaa tunkua. Ei tullut sellaista oloa, että olisimme
kulkeneet jonossa kuin kanaparvi konsanaan. Polle kuljetti meidät
solan päähän ja samaa reittiä takaisin, kunhan olimme välissä
hieman jaloitelleet. Toinen vaihtoehto olisi ollut jatkaa hevosen
kyydillä pidemmälle ja jatkaa veneellä vesireittejä pitkin
Killarneyin. Siihen olisi toki pitänyt varata monen monta tuntia
lisää aikaa ja myös keksiä keino, millä olisimme teleportanneet
auton Kate Kerney'sin parkkipaikalta Killarneyhin.
Me lumouduimme solan hienoista maisemista ja
toivottavasti pollelle oli luvassa kauraa urhean vetourakan
päätteeksi.
Kauniita maisemia! Ymmärrän hyvin miksi halusit tuolla vierailla. :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Oli kyllä todella kaunista. Vaikka kuinka haluaisi, niin kuviin en silti onnistu nappaamaan koko todellisuutta :)
PoistaOlipa hieno reissu mykistävien maisemien halki!
VastaaPoistaOli todellakin käymisen arvoinen reissu!
PoistaOi, että on kaunista. Tuokin reissu on vielä tekemättä.
VastaaPoistaEhkäpä kesälomareissulistalle? Tai sitten syksymmällä kun on vähemmän turisteja. Kaunis kohde ehdottomasti!
Poista