Miten todistan olevani lapseni äiti?

Olen naimisissa Nappulan isän kanssa, mutta meillä on eri sukunimet. Olen pitänyt oman tyttönimeni ja Nappulalla on isänsä sukunimi.

Erisukunimisinä oleminen ei ole tähän mennessä aiheuttanut mitään ongelmia tai epäilyksiä.

Viime sunnuntaina matkasin Nappulan kanssa takaisin Suomesta Irlantiin. Mies oli saapunut maahan aiemmin töidensä vuoksi. Olen lentänyt kahden Nappulan kanssa Suomi – Irlanti –väliä erilaisilla vaihtoyhteyksillä useamman kerran ja ennen Irlantiin muuttamista olen myös lentänyt hänen kanssaan kahden Euroopan ulkopuolelle, Aasiaan.

Irlanti on EU-maa, mutta ei kuulu Schengen –alueeseen, tämän vuoksi lentokentillä konetta vaihdettaessa, joutuu aina käymään läpi ylimääräisen passin- ja turvatarkastuksen.

Viimeisellä reissulla vaihdoimme konetta Lontoossa. Edellinen kone oli myöhässä ja etenin niin ripeää kävelyä tuloportilta turvatarkastukseen, kun käsipuolessa roikkuvan kaksi ja puolivuotiaan kanssa nyt voi edetä. Turvatarkastukseen on toisinaan aikamoiset jonot ja sen jälkeen piti vielä mennä seuraavan lentoyhtiön tiskille hakemaan boarding passeja, koska niitä ei pystytty tulostamaan meille lähtöpaikasta.

Turvatarkistuksen jälkeen siirryimme passintarkastukseen.

- Onko hän sinun lapsesi? Kysyi tiukkailmeinen tullivirkailija antaessani passimme.

- Miksi teillä on eri sukunimet?

Kerroin lapsella olevan isänsä sukunimi.

Virkailija tuijotti Nappulan pyöreällä vauvanaamalla varustettua passia ja vuoroin minua. - Mikä on lapsen syntymäaika- ja paikka?

Takeltelin vastauksen. Mietin meninkö kuukausissa sekaisin?

- Kuinka pitkäksi aikaa matkustat Irlantiin?

Kerroin meidän asuvan tällä hetkellä siellä. Virkailijan ilme tiukkeni entisestään.

- Onko sinulla lapsen syntymätodistus mukana tai jokin muu, jolla pystyt todistamaan hänen olevan sinun lapsesi?

Kerroin, että lapsi on syntynyt Suomessa, kuten passista näkyy ja Suomessa ei anneta syntymätodistuksia. Virkailija pyöritteli epäuskoisena silmiään. Hän pyysi minua siirtymään sivuun jonosta, jotta saisi tarkistettua takanamme jonottavien ihmisten passit ja samalla miettimään millä todistan olevani lapsen äiti. Aloin ärtymään. Tiedän, ei oikea aika eikä paikka siihen toimintaan, ei todellakaan. Ihmettelin vain mielessäni miten ihmeessä saan todistettua asian, jota en ole koskaan aikaisemmin joutunut todistelemaan.

- Saisitko vaikkapa jonkun lähettämään sinulle sen syntymätodistuksen? Huuteli tullivirkailija. Ei tainnut tajuta, ettei meillä ihan oikeasti ole sellaista todistusta, enkä sellaiseksi pystyisi ainakaan sunnuntai-iltana muuttumaan. Tiedän, että seurakunnilta saa tilattua virkatodistuksia, jonka olin tilannut itselleni aiemmin, mutta se tieto ei sillä hetkellä paljon lämmittänyt.

Palasin tiskille ja riivin rahapussistani kaikki kortit, joissa mainitaan Nappulan nimi. Eurooppalainen sairasvakuutuskortti, Suomen Kelakortti ja joku jäsenkortti. Tietysti, kaikki tekstit ainoastaan suomeksi. Näytin ryppyisen printin ostamistamme paluumatkan lentolipuista. Matkustajat: yksi aikuinen ja yksi lapsi. Tulosteessa näkyi sähköpostiosoite, johon liput oli tilattu. Mieheni nimi ja sähköpostiosoite. Hän on lapsen isä, näytin tullivirkailijalle. Sama sukunimi kuin lapsella.

Virkailija vertasi saamiaan dokumentteja. Tuijotti minua ja lattian kuvioita tutkiskelevaa Nappulaa. 

- Ensi kerralla kannattaa ottaa se syntymätodistus mukaan. Virkailija totesi nuivasti ja päästi meidät vihdoin etenemään.

Menin lähimmälle penkille kokoamaan lippulappukasaa ja itseäni. Mietin mitä jos hän ei olisi uskonut minua. Mitä sitten olisi tapahtunut? Tottahan toki ymmärrän, että lapsikaappauksia tapahtuu päivittäin ja on hyvä, että valtioiden rajoilla tehdään tarkkaa seurantaa, mutta en silti arvannut joutuvani itse selvittelemään moista tilannetta.

Ennen seuraavaa kaksin tapahtuvaa matkaa aion varmuuden varalta tilata Nappulalle seurakunnasta seurakuntasihteerin allekirjoittaman virkatodistuksen.

Vai tuleeko teille mieleen muita hyviä tapoja todistaa perhesuhteita?