Uusi lelu

Hyvin palvellut järjestelmäkamerani sanoi sopimuksensa irti syksyllä. Kamera ei kokonaisuudessaan mennyt hajalle, vaan takana oleva lcd –näyttö meni mustaksi. Kuvia sillä pystyi siis vielä ottamaan, mutta niitä ei pystynyt näytön kautta katsomaan, eikä säätöjä saanut tehtyä. Tai sai, mutta täysin sokkona.

Kävin syksyn aikana läpi kaikki pikkukaupunkimme liikkeet, jotka myyvät kameroita. Kyselin korjaavatko myös niitä. Vastauksen varmaan arvaattekin. Sen jälkeen kiertelin läpi kännyköiden ja tietokoneiden korjaamista mainostavat yritykset. Ei apuja sieltäkään. Totesin vain itsekseni sen alan olevan ainakin tässä kaupungissa lähes täysin intialaisten käsissä.

Lopulta otin yhteyttä Suomeen Olympuksen maahantuojaan/huoltoon. Selvisi, ettei minun kamerani mallia enää korjata. Antoivat yhteystiedot erääseen englantilaiseen yritykseen, josko sieltä tärppäisi. Otin sinne yhteyttä ja selvisi, että he korjaavat kyseisen mallin kamerannäyttöjä. Hintapyyntö työlle ja lähetyskuluille alkoi arveluttaa enemmän. Mitä kahdeksan vuotta vanhan kameran korjauttamisesta kannattaa maksaa? Etenkin kun teknologia menee koko ajan huimaa vauhtia eteenpäin. Lähtökohtaisesti olen sillä kannalla, että korjautan ja käytän ennemmin vanhaa, kun hommaan aina uutta tilalle. Mutta välillä kannattaa kuitenkin miettiä, mitä oikeasti kannattaa tehdä.

Silmäilimme netistä uusien kameroiden hintoja. Toiveena oli löytää vanhan Olympuksen tilalle uusi, niin että voisimme hyödyntää vanhan kameran putket sekä salaman.

Niiden kanssa marssimme sitten kauppaan tutkailemaan tilannetta. Yllätys-yllätys vanhat putket eivät tietenkään käyneet enää mihinkään uusimpiin malleihin, mutta salaman kenkä ei ollut vuosien saatossa sentään muuttunut mihinkään. Siinä kun sitten aikansa testaili uusia kameroita ja ihasteli niiden kevyttä rakennetta, niin arvaattekin varmaan lopputuloksen. Kyllä, ajatus vanhan korjaamisesta jäi kaupan hyllylle ja tulimme tilanneeksi meille uudenkarhean räpsimislaatikon.

Kameran saatuamme meni vielä tovi, ennen kuin sain hommattua laitteeseen oikeanlaisen muistikortin. Siihenkään eivät enää vanhat mallit sopineet.

Täällä oli useamman viikon ajan niin rähmäisiä säitä, että ehdin jo melkein unohtaa koko kameran olemassaolon. Sisällä hämärässä tulin ottaneeksi joitakin testikuvia eli siis todella oikeissa olosuhteissa!

Menneenä viikonloppuna kävimme ulkoilemassa yhdellä lähirannalla ja kamera pääsi mukaan retkelle. Vähän sitä sumutinpullosadetta silloinkin tuli, mutta ei kuitenkaan koko aikaa, joten kamera pääsi ensimmäistä kertaa oikeaan testiin. Ja hyvähän tuolla Olympus OM-D:lla oli kuvata. Lyhyellä kokemuksella tuntuu passelilta valinnalta tällaiselle sunnuntaikuvaajalle. Olen sen verran old school –henkinen, että tykkäisin enemmän täysin manuaalisesta objektiivista. Tässä mallissa se on elektroninen. Mutta muuten kameran koko on miellyttävä ja muutenkin valikko tuntuu loogiselta. Aikaa ja harjoittelua se tulee ottamaan, että kamerasta saa enemmän irti, mutta nyt on sentään saatu homma aluilleen.

Pallot rannalla