Miten meillä tulevaisuudessa liikutaan?

Homman nimihän on se, että noin puolentoista kuukauden päästä meitä pitäisi olla täällä kolmen sijaan neljä. Olen tuumaillut, kuinka meinaamme siinä vaiheessa liikkua paikasta toiseen.

Taustatietona. Asumme pienellä paikkakunnalla, jossa ei ole kaupungin sisäistä julkista liikennettä. Taloudestamme löytyy auto, mutta mies tarvitsee sitä päästäkseen töihin. Arkipäivisin, ainakin maanantaista torstaihin hän on sen vähintään 12 tuntia poissa kotoa. Kuljen matkani pääsääntöisesti kävellen tai pyöräillen. Lähikauppa on vajaan kymmenen minuutin kävelymatkan päässä ja Nappulan hoitopaikkaan kävelen noin vartin. Paikat, joissa muuten käyn säännöllisesti ovat noin puolen tunnin kävelymatkan päässä, osa vähän kauempana – siis sillä ripeällä normitahdilla kävellessä, nykytilassa kaikkeen täytyy varata enemmän aikaa.

Olin alkuvaiheessa ihan vakuuttunut siitä, että hommaamme tuplarattaat. Sellaiset, joissa muksut möllöttävät perätysten ja joissa saa vaihdettua vauvakoppaa ja istuinta lähes haluamillaan tavoilla. Tuplarattaat, joissa lapset istuvat vieretysten, eivät tule kysymykseen, koska täällä on monessa paikassa niin kapeat jalkakäytävät, ettei niillä mahtuisi kulkemaan ja toiseksi niiden kanssa jäisi menemättä monestakin paikasta sisälle.

Kävimme katsomassa muutamia tuplaratasmalleja ja ainakin niitä ihmetellessä oli pakko todeta, etteivät tule olemaan ensisijaisena vaihtoehtoina. Nappula mahtui talvitakissaan kutakuinkin niin sanottuun lastenistuimeen ja toisessa mallissa hänen ainoa vaihtoehtonsa olisi istua nenä kiinni vauvanistuimessa. Ja kukapa sellaista hermojaan menettämättä jaksaisi?

Kahden lapsen kanssa tiedän pyöräilyn olevan poissuljettu vaihtoehto. Paitsi sitten joskus kaukana tulevaisuudessa, kun Nappula pyöräilee itse.

Lopulta ostimme rattaisiin seisomalaudan. Parin testikerran jälkeen, lauta ei ole tehnyt missään määrin vaikutusta Nappulaan vaan aiheuttanut enemminkin kauhunsekaista huutoa. Toiseksi en osaa sanoa kuinka kauan hän ylipäätään jaksaa seisoa tason päällä, vaikka sen tärinään tottuisikin. Sen lisäksi sadevaatteita on alettava kantamaan mukana jatkuvasti. Äkäisiä sadekuuroja kun voi ropsahtaa tuon tuosta ja laudalla seistessa niitä ei enää pääsekään pakoon rattaiden sadesuojan alle. Ei sinänsä, Nappula on ihan reipas kävelijä, mutta matkantekoon menee aina tuhottomasti aikaa, kun matkalta kerätään kaikki kepit ja käydään vesilätäköt läpi. Toimii silloin, kun ei ole mitään kiirettä mihinkään, mutta ei silloin kun pitäisi olla jossakin tiettyyn aikaan.

Erinäisiä kulkemisvaihtoehtoja pohtiessa olemme käyneet myös potkimassa auton renkaita liikkeiden pihassa, mutta emmeköhän lähde liikkeelle tuolla vaunut+lauta –vaihtoehdolla ja mietitään sitten muita vaihtoehtoja, jos homma ei ota toimiakseen. Neljän seinän sisälle en halua jumittua vain siitä syystä, etten pääse järkevästi liikkeelle. Taksilla tietysti pääsee aina tarpeen mukaan, mutta en ole hirveän halukas käyttämään sitä vaihtoehtoa säännöllisesti lasten kanssa, koska matkat tulee tehdä ilman turvaistuimia.

Yhtä oikeaa vaihtoehtoa tähän ei ole, vaan jokainen perhe joutuu miettimään liikkumisensa perheen kasvaessa omien ehtojen ja liikkumistarpeidensa mukaan. Mutta siitäkin huolimatta toimivia vinkkejä ja hyviä ideoita saa antaa!