Hyvin palvellut
järjestelmäkamerani sanoi sopimuksensa irti syksyllä. Kamera ei
kokonaisuudessaan mennyt hajalle, vaan takana oleva lcd –näyttö meni mustaksi.
Kuvia sillä pystyi siis vielä ottamaan, mutta niitä ei pystynyt näytön kautta
katsomaan, eikä säätöjä saanut tehtyä. Tai sai, mutta täysin sokkona.
Kävin syksyn
aikana läpi kaikki pikkukaupunkimme liikkeet, jotka myyvät kameroita. Kyselin korjaavatko myös niitä. Vastauksen varmaan arvaattekin. Sen jälkeen kiertelin
läpi kännyköiden ja tietokoneiden korjaamista mainostavat yritykset. Ei apuja
sieltäkään. Totesin vain itsekseni sen alan olevan ainakin tässä kaupungissa
lähes täysin intialaisten käsissä.
Lopulta otin
yhteyttä Suomeen Olympuksen maahantuojaan/huoltoon. Selvisi, ettei minun
kamerani mallia enää korjata. Antoivat yhteystiedot erääseen englantilaiseen
yritykseen, josko sieltä tärppäisi. Otin sinne yhteyttä ja selvisi, että he korjaavat kyseisen mallin kamerannäyttöjä. Hintapyyntö työlle ja lähetyskuluille alkoi
arveluttaa enemmän. Mitä kahdeksan vuotta vanhan kameran korjauttamisesta
kannattaa maksaa? Etenkin kun teknologia menee koko ajan huimaa vauhtia
eteenpäin. Lähtökohtaisesti olen sillä kannalla, että korjautan ja käytän
ennemmin vanhaa, kun hommaan aina uutta tilalle. Mutta välillä kannattaa
kuitenkin miettiä, mitä oikeasti kannattaa tehdä.
Silmäilimme
netistä uusien kameroiden hintoja. Toiveena oli löytää vanhan Olympuksen
tilalle uusi, niin että voisimme hyödyntää vanhan kameran putket sekä salaman.
Niiden kanssa
marssimme sitten kauppaan tutkailemaan tilannetta. Yllätys-yllätys vanhat putket eivät
tietenkään käyneet enää mihinkään uusimpiin malleihin, mutta salaman kenkä ei
ollut vuosien saatossa sentään muuttunut mihinkään. Siinä kun sitten aikansa
testaili uusia kameroita ja ihasteli niiden kevyttä rakennetta, niin
arvaattekin varmaan lopputuloksen. Kyllä, ajatus vanhan korjaamisesta jäi
kaupan hyllylle ja tulimme tilanneeksi meille uudenkarhean räpsimislaatikon.
Kameran
saatuamme meni vielä tovi, ennen kuin sain hommattua laitteeseen oikeanlaisen
muistikortin. Siihenkään eivät enää vanhat mallit sopineet.
Täällä oli
useamman viikon ajan niin rähmäisiä säitä, että ehdin jo melkein unohtaa koko kameran
olemassaolon. Sisällä hämärässä tulin ottaneeksi joitakin testikuvia eli siis
todella oikeissa olosuhteissa!
Menneenä
viikonloppuna kävimme ulkoilemassa yhdellä lähirannalla ja kamera pääsi mukaan
retkelle. Vähän sitä sumutinpullosadetta silloinkin tuli, mutta ei kuitenkaan
koko aikaa, joten kamera pääsi ensimmäistä kertaa oikeaan testiin. Ja hyvähän
tuolla Olympus OM-D:lla oli kuvata. Lyhyellä kokemuksella tuntuu passelilta
valinnalta tällaiselle sunnuntaikuvaajalle. Olen sen verran old school –henkinen,
että tykkäisin enemmän täysin manuaalisesta objektiivista. Tässä mallissa se on
elektroninen. Mutta muuten kameran koko on miellyttävä ja muutenkin valikko
tuntuu loogiselta. Aikaa ja harjoittelua se tulee ottamaan, että kamerasta saa
enemmän irti, mutta nyt on sentään saatu homma aluilleen.
Pallot rannalla |